Savitaipaleen jäähalli ke-to-pe. Koululaisten, opettajien ja vanhempien yhteinen voimannäyttö.
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
On tätä odotettu. Se koronahan se siirteli tätäkin esitystä miten lystäsi, vaan juuri näillä hetkillä, perjantaina puolilta päivin halli päässee muuhun käyttöön, kulissit puretaan, valot ja sumut ovat muisto vain ja jokainen pikku hiirulainenkin saa laittaa suloiset ruskeat korvansa talteen …
Juuri ensi lumille saattiin ensimmäinen esitys keskiviikkona kokea. Hallin penkit täyttyivät isovanhemmista, kummeista, naapureista ja ystävistä. kentän laidassa hiirulaiset ja tontut odottivat ohjelman alkua. Kiekkokaukalon verkkojen takana jossain siellä päädyssä sinisessä hämärässä soittimia viritteli suurensuuri orkesteri…
Usvahuntu laskeutuu jäälle, ja seinillä tanssivat hiutaleet. Joulutori kutsuu ihmisiä, ja tyttö (Minttu Lantta) laittaa postia tuntemattomilla yksinäisille….
Pikkuinen pupu hyppelee vielä hiukan arasti, Fanny Vahvanen on aivan hellyttävän suloinen pitkissä korvissaan ja tietenkin luistimilla – koetapas hyppelehtiä mokomilla liukastimilla! Taivas ja metsä värjääntyvät upeasti milloin punaiseksi, yönmustaksi tai revontulten leikiksi, ja jäälläkin leiskuvat pitkissä vihreissä mekoissaan ja harsoissaan hienoin kuvioin revontulet tonttujen kanssa.
Posti kulkee eteenpäin, ja kutsut löytävät yksinäisille ihmisille. Oli suloista, kun kutsun saaneet lyöttäytyivät yhteen, jatkoivat matkaa, kaikki tuntui menevät hyvin, kunnes tuli yö ja pakkanen, jää vonkui, ulvoipa jossakin susikin (Sanni Vahvanen), lumineidot tanssivat, ja uupuneet matkalaiset saivat lumihunnun peitteekseen…
Yöllä metsässä voi tapahtua kaikenlaista kummaa, yht’äkkiä minunkin silmäini eessä hurjat valomiekkailivat loikkivat luistimillaan hurjissa taistelukohtauksissa, ja musiikki pauhasi raivoisasti! Onneksi aamu valkeni, aurinko ihan oikeasti nousi pitkin jäähallin seinää, ja termospullosta retkeläiset saivat lämmikettä jatkaakseen matkaa.
Perille löydetään, poika laulaa kertoillen matkastaan (Arttu Laakko), ja yht’äkkiä koko halli on täynnä hulinaa, kaikki luistelevat sinne tänne, rakennetaan lumilinnaa, potkutellaan, autoillaan, tanssitaan, joulupukkikin on sydän avoinna mukana riemussa….
Minä ihmettelen, kuinka esiintyjät jaksavat olla luistimilla koko ajan, kuinka he muistavat, kuinka keskittyneitä ovat. Musiikki on upeaa, ja hämmästyn, kun lopulta saan käsiohjelman itselleni – nämä soittajatkin ovat enimmäkseen koululaisia, mukana sentään muutama opettajakin.
Sanna Pulkkinen on tehnyt käsikirjoituksen, säveltänyt suuren osan musiikista ja ohjannut shown. Koreografina on ollut Kirsi Sinkko, joka esiintyi myös jäällä esimerkiksi äitinä. Lavastuksesta ja puvuista vastasi Eija Levikari (mikä mahtava työmäärä!) Mainiot valot loistavine väreineen oli tehnyt Ak Sound &Music Service.
Käsiohjelman kaikista esiintyjstä ja ohjaajista saisi vaikka romaanin, niin paljon ihmisiä on tässä mukana ollut. Hiiriä ohjasivat Marita Pesola ja Sisko Taalikainen, karhujen kouluttajana toimivat Maarit Partanen ja Maisa Kuitto, peikkoja tanssittivat Tuuli Käyhty ja Kaisa Pitkänen, ja tontujjen ohjaaja oli Päivi Tiainen. Esimerkiksi vain nämä…
Kokonaisuus oli sykähdyttävä, ihana. Kuin entisvanhaan kyläkoulujen joulujuhlat – kaikki pääsivät esiintymään! Käsiohjelman aukeamalla on vain pieni osa esiintyjistä! Kerrottiin, että lapsia on n. 150! Katsokaa, mikä riemu siitä syntyykään!
