Joskus talvella Mäntyperän eukko puita tupaan tuodessaan huomasi oudon pikkuisen kotelon klapien välissä. Noin kolmen sentin mittainen korumaisen kaunis mustavalkoinen sukkula ei kertonut hetikään kenen koti tuo mahtoi olla.
Harkitsin jo sen lähettämistä tyhjässä tulitikkuaskissa tietävimmille, mutta aattelin kuitenkin pitää itse kuolleeksi uskomani. Tuossahan tuo on sitten ollut talvehtivan torpparinkukan mullan päällä ruukussa, kunnes tänä aamuna pakkasen paukkumista ikkunan laitaman mittarista tarkistaissani huomasin ihmeen tapahtuneen… no,niin, olihan tuota pakkastakin aamuseitsemältä peräti -22,8, mutta myös ruukussa oli tapahtunut syntymän ihme.
Kotelosta oli kuoriutunut ritariperhonen, joka siinä yritti räpsytellä siipiään auki! Jaa-a. Mitä tehdä perhoselle tähän vuoden aikaan? Yleensä ritarit lentelevät sireenin kukkiessa, eivätkä kovin pitkään lentelekään, kun jo munivat lipstikalle, karhunputkelle ja joskus jopa tillille… siinä toukat sitten pulskistuvat suuriksi lihaviksi vihreänkirjaviksi, sormenmittaisiksi otuksiksi.
Olen aina ajatllut, että kaivautuvat sitten maahan muuntautumisleikkiä odottamaan, mutta että halkopinoon! Päätin soittaa Kimmo Saariselle, oivalliselle perhostutkijalle, jonka nimi on monen perhoskirjan kannessa, ja joka on ansiokkaasti ottanut vastaan päiväperhostutkimuksen tietoja meiltä tavallisiltakin ihmisilta jo yli 30 vuotta. ”Mitä ihmettä voi tehdä kesken unia herätetylle ritarille, kesketekosiksi nuo näyttää siivetkin jäävän….” kyselin, ja sain odotetun vastauksen. Ei mitään tehtävissä. Se voi pysyä hengissä pari-kolme viikkoa sokerivedellä, mutta siinä kaikki.
Ei näe tämä ritari sireeninkukkia, ei. Mutta jos sattuu löytämään liian aikaisin heräävän talvehtivan nokkos-, sitruuna, -tai vaikkapa neitoperhon, sen voi varovasti viedä takaisin aittaan, kellariin, tai puuceen oven pieleen, viileässä se saattaa päättää horrostaa oikeaan kevääseen asti.
Ensi kesän perhostutkimuksestakin lupasi Mäntyperän eukolle, että ei tartte enää juoksennella haavien kanssa pitkin mättäitä perhosten perässä, voi lähettää tiedot ihan vaan niistä, jotka varmasti tuntee, ja siinä hiljakseen kävellessään näkee.. .ja ritaristani tuumasi lopuksi: ”Tämän perusteella emme sentään vielä perhoskautta avaa.”