Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mustilassa todella kannattaa käydä, vaikka alppiruusut eivät kukikkaan niin hyvin kuin joskus ennen. Muutamat valtavan isot pensaat pitävät ilmeisesti välivuotta, nuppuja saattaa olla jokunen, mutta muuten latvat työntävät jo uusia lehtiä.
Toki sieltä löytyi Mäntyperän eukon vanha ihastus, joka oli taas runsaassa kukassa, ja siihenhän sitä piti eukon poseeraamaan ängetä, tekosyynä, että kun takki on saman värinen. No jonkinlaista haalistumista on kyllä nähtävissä: rodossa, takissa tai jossain muualla.
Nyt kun alkavat nämä helteet, on hyvä tietää, että metsäkirkon luona, siellä kaikkein korkeimpien kuusten kätkössä löytyy myös muutama riippukeinu, joissa sopii levähtää, ottaa vaikka pikku nokoset herkullisen keittoannoksen jälkeen, kuten tässä eukon hyvä kaveri tekee.
Yli kolme tuntia meni puistoa kierrellessä, siellähän on aina kaikkea ihanaa, tänä vuonna ovat atsaleat erikoisen komeita, myös taidepolulle on tullut uutta katsottavaa.
Kahvilarakennuksen pihassa oli pieniä kioskin tapaisia, yhdestä sai kahvia ja leivonnaisia, siihen sai myös maksaa keittoruuan, kahta laatua oli saatavissa.
Myös taimet pihamyymälästä sai maksaa joko kioskiin tai sisälle. Myös pääsylipuissakin oli tarjous: kahdella kympillä olisi saanut käydä niin monesti kuin haluaa kesän mittaan… mutta pitkän matkan takia tyydyimme eläkeläisen kahdeksan euron kertalippuihin….
Mutta kun eukko tätä nyt kirjoittaa myöhäisenä iltana, niin syyhän on selvä. Nyt vasta on saatu maahan alppiruusu, makedonianmänty, siperianlehtikuuset ja muut muukaan lähteneet ihanuudet. Ja vaikkei mitään mukaan tarttuiskaan, niin ihan noiden atsaleoiden takia, – tuoksujen ja uskomattomien värien – kannattaa suunnata Mustilaan Elimäelle.
