Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Heinäkuun ensimmäisenä keskiviikkona Eläkeliiton Karjalan piirin väkeä kokoontui juhlimaan Säänjärven lavalle raskaitten sadepilvien nuoleskellessa puitten latvoja.
Oli Savitaipaleen yhdistyksen vuoro huolehtia järjestelyistä. Kahvit ja mahtavat voileivät odottivat ottajaa, arpoja myytiin, ohjelmat oli hyvin harjoiteltu. Juhlan juontaja Jyrki Keränen kutsui yleisön eteen Savitaipaleen mieslaulajat, joita säesti Heikki Hytti.
Keveästi keinahti ”Kesäillan valssi” ”Kuolimolle” saattoi jo soitella sadekin, kaunis laulu sekin.
Tervehdyssanoissaan piirin puheenjohtaja Pekka Haimila muisteli, että oli jo kerran tervehdyssanat tällaisessä juhlassa täällä lausunut, silloin yhdistyksen puheenjohtajana, nyt piirin. Tulipa tuossa puheen päätteeksi jaettua kunniamerkitkin, kun Teemu ja Marjatta TIkalle oli myönnetty hopeiset ansiomerkit, jotka Teemu järjestyksenvalvontatehtävästään poikkesi noutamassa.
Hetkinen kuunneltiin (ja katseltiin) ihan oikeaa Metsäradiota, jota esittivät Sirkka-Liisa Fagerlund ja Heikki Hytti, ja yhdessä laulettiin eläkeliiton laulu, ”Parhaat hetket”.
Jukka Hiltunen, liittohallituksen 1. varapuheenjohtaja, piti ajatuksia herättävän ja varsin henkilökohtaisen puheen. Puhe lähri Karstulasta, Nätti-Jussista, kiemurteli savoilais/eteläpohjalaisesta työstä sovittelijan maailmaan. Ihmellisten elämänlangan mutkien jälkeen kunnan työntekijä saa tässä ja nyt olla ihmisten kanssa. Hallitusohjelmassakin koukattiin, sieltä ei juuri herkkuja eläkeläiselle putoa. Musiikki on elämässä tärkeää, vaikka tanssijalat olisivat eri paria. Lapin kesä ja Hiljaiset tienoot tuli mainituksi, ja siitä päästii kohtaamiskaipuuseen. Puheen lopuksi kuultiin, että peilistä näkyy tärkein ihminen, ei joku muu, vaan minä….
Hytin säestämä Erkki Luumi lauloi, ja Terttu Kultanen riimitteli omiaan ihan oikialla karjalan murtiel. Ehtipä hän mukaan kinastelemaan ”Naapurin Kaisan, sekä Omankylän tyttöjen ja poikien kanssakin”
Päätössanat lausui muistiin pantavin viisauksin Savitaipaleen yhdistyksen puheenjohtaja Harri Näkki: ”Juhlan aihe on aina – vaikka kaverit on kuolleet, kanna juhla mukaan arkeen… Ja Karjalaisten lauluhan laulettiin pontevasti seisaaltaan ja kuuluvasti… Ihan entisaikaseen malliin lopuksi oli tanssia Pirttipelimannien tahtiin… ja sade se soitteli yhä niin katolle kuin pihan asfalttiinkin. Toivottavasti kukaan muu kuin allekirjoittanut ei ollut jättänyt auton ikkunaa auki…..
