Ruskakonsertt Pohjantähden alla, Petri Laaksonen
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivrta
Keskiviikko-illan hämärtyessä Pyhän Laurin kappelin pihamaa täyttyi autoista. Päivällä kappelilla kahvitellssamme ja valokuvia katsellessamme meitä oli rauhoiteltu, jotta varmasti saadaan konserttiin liput, mutta nyt näytti epävarmalta.
Lopulta liput käsissämme seisoimme oven suussa hiukan hämmentyneinä, sillä tyhjiä penkkejä ei näkynyt. Ihan edessä kuulema saattoi olla. Ja niinpä saimme vahingossa ne parhaat paikat!
Viime vuonna kuusikymmentä vuotta täyttänyt Petri Laaksonen asteli reippaasti yleisönsä eteen, mukavasti jutustellen johdatti meidät musiikkinsa saloihin Salon Heikin sanoittaman ”Hyvä tuuli”-kappaleen myötä. Lempeä ja hyväntuulinen tuo olikin. Anna-Mari Kaskisen sanoittama Liekkien leikki sytytti välillä flyygelinkin melkoiseen roihuun.
Kappaleiden välissä taiteilijalla oli somia sanoja sanottavana yleisölleen, mukavasti musiikkin tarinoihin johdattelevia, ajattelemisen aiheita antavia… kuten äskeisen sanottajan ”Teit kaiken ajallaan”. Konsertin hienoin lause taisi olla: ”rakkaus on naarmuinen, mutta minkäs teet ”… en edes muista mistä laulusta.
Me naiset saimme oman ”lasinkuultavan laulun” (P. Mustapää), hellän rakkauslaulun, ja seuraavaksi flyygeli vei koko salin hurjaan tangoon mahtavin poljennoin (Kaarlo Sarkia) ”Älä elämää pelkää!” Joskus pitää miettiä lahjaa kaverille, ja Laaksoseltahan se käy säveltämällä. Anna-Mari Kaskisen sanoin ja omin sävelin Laaksonen onnitteli kaverin pappisvihkimystä, ”Kutsun kuulin”. Monipuolinen taiteilija on tehnyt myös Euroviisun, tällä kertaa vuoden -85 V-P Lehdon sanoittaman ”Eläköön elämä” -kappaleen lauloi säveltäjä itse, ja mahtava olli jälleen flyygelin sointi ja jalkain pauke!
Turkka Malin ”Oot voimani mun” ja Heikki Salon ”Yö toukokuun” ovat kauniita tuttuja lauluja, Teppo Nuorvan ”Jalanjäljet” hellyttivät myös kuulijan. Petri Laaksonen kertoi hellästi edesmenneestä äidistään. Äiti oli pyytänyt laulua ”lähtöjuhlaansa”, ja saimme kuulla ”In Memoriam” -karjalaiselle äidilleni. Kyyneleet nousivat silmiin jo ensimmäisien tahtien aikana -teemana jo Karjalan kunnalilla… hiljaa ja hellästi. Koko sävelä oli kaunis, niin kaunis, ja pimenevän alttari-ikkunan takana valkea pilvi kulki hiljaa ohitse. Kaunis jatko tälle Kaskisen sanoin ”Ota hänet vastaan”…
Voimakkaasti räiskyi ”Sata salamaa” taivaalle V-P Lehdon sanoin, Täällä pohjantähden alla alkoi myös teemalla toisesta tutusta pohjantähden alla -laulusta, siitä jossa on kotomaamme… Pikkutyttö jossain on aiheen lauluun ”Toivo on timanttia”, se on myös Petrin uuden levyn nimi. Konsertin viimeisenä kuultiin Salon sanoin ”Hyvä voittaa!”, ja siltä se tämän konsertin jälkeen tuntuikin… Viimeisenä saimme kaiiki yhtyä retkilauluun.