Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuvat Jonna Imeläinen ja Sirkka-Liisa Vaalivirta
Sunnuntaina 22.10 kurvasimme bussillamme tämän kauniin keltaisen puukirkon pihaan huomataksemme, että valot siellä jo paloivat, ja muutamia pikkuautoja oli pihassa parkissa.
Olimme tulleet hyvissä ajoin harjoittelemaan Rauhanmessun ohjelmaa, missä olisivat suurkuoron paikat, kuka meitä ohjaisi ja mikä olisi aamun ohjelma. Lemin, Taipalsaaren ja Savitaipaleen kirkkokuorot esiintyisivät ensi kertaa Taipaleen seurakunnan kirkkokuorona…. vain yhden yhteisen harjoituksen jälkeen.
Syksyiset köhät olivat kaataneet seurakuntien työntekijöitä, ja kuorolaisiakin, mutta aika monta penkkiriviä kuitenkin valtasimme. Siinä meitä oli kolmenlaisissa esiintymisasuissa, lemiläisillä hiukan tummemman vihertävät, meillä vaaleammat ja paikallisilla siniharmaat hartioillamme. Oli mukava olo. Alttarilla meidän tuttu seurakuntapastorimme Hanna Kilkkinen, uruissa sairastunutta tuuraamaan tullut, jonka nimi lipsahti holvin kaikuun…
Lauloimme ”Seppä taivaallinen…”, Kai-Jussi Jankeri johti meitä parvelta… minä ajattelin, että Seppä taivaallinen ei tao miekkoja, ei kilpiä; ”Herra maan, auringon, valtasi suuri on – vie kauaksi myös murheeni!”
Kirkkoherra Lea Karhinen sai kuulijoille palan kurkkuun saarnallaan, ja suurkuoromme kääntyi jälleen kirkkokansaa päin. Lauloimme Jankerin johdolla hänelle hyvin merkityksellisen Lohtajan virren Mereen vaipuu aurinko. Lohtajan rannalla olen itsekin iltaauringon laskua joskus katsellut, kuunnellut, kuinka aallot henkäilevät nukahtaessaan hiekkaan…
Viimeinen säkeistö laulettiin, kun oli luettu kuolleitten nimet : ”Määrän päässä rauhan maa meitä odottaa. Sinne meitä väsyneitä Herra Jeesus taluttaa. Hyvän osan aina saamme Rauhan ruhtinaalta, Aamen” moni meistä ajatteli sillä hetkellä myös kaikkia näitä sodan uhreja….
Uhrivirsi, 588 (oli myös Harmin lempivirsi näistä… täällä kotona harjoitellessani sain varmasti siitä kaverin, joka istahti nuottien päälle ja seurasi tarkast,i pysyykö emäntä nuotissa loppuun asti…) ”Auta meitä raivaamaan rauhan teitä maailmaan!” Ehtoollisen aikaan lauloimme tosi kauniin ja ihanan laulun, Tuulien teitä.: ”Lasken matkaan leijan kauneimman. Se saa lentää tuulien teitä! Toivo nousee yli ulapan: Anna rauha. Varjele meitä…”
Voiko olla kauniinpaa korvamatoa! Se soi mielessäni yhä tälläkin hetkellä, kun tätä kirjoitan, ja radio kertoo Aira Samulinin kuolleen tänä aamuna 96-vuotiaana….
Rauhanmessu päättyi Ukrainen kansallishymniin, joka seisten kuunneltiin. Kun sitten olimme lähtemässä seurakuntatalolle nauttimaan ukrainalaisten tarjoamasta ateriasta, oli kuulevinani parvelta pientä tyytyväisyyttä Jankerin äänessä, kun hän hymähti ”Taipaleen seurakunnan kuoro….” Soinnista en nyt voi enää mitään sanoa, kun olen itse sitä tekemässä puoleen tai toiseen, ehkäpä Jonna Imeläinen, joka johti pianon takaa ”Tuulien tien…”
Paljon olikin talolla tarjolla, niin väkeä kuin herkkujakin; sitä maukasta punajuurista tehtyä keittoa, jota joku niin mainiosti pörssikeitoksi kutsui, ihania pyöreitä sämpylöitä, ja kahvin kanssa mahtavia kanelipullia pianomusiikin säestyksellä.
Mukaankin sai ostaa tuotteita, ja joka sentti meni suoraan Ukrainaan.
