Siirry suoraan sisältöön

Sorvattua käyttötaidetta kirjastossa

Lemin kirjaston uudessa näyttelyssä on esillä Kari Haikon lähinnä sorvilla tekemiä puuesineitä. Ne osoittavat eri puulajien ja pintakäsittelyjen erot lopputuloksessa.

Rieskan höpsötyskuppia ei lakata tai öljytä, vaan sisäpinta pitää jättää hieman karheaksi, että jauho tarttuu siihen kiinni, Kari Haiko selvittää.

Näyttely esittelee Kari Haikon harrastuksen aina 1970-luvulta lähtien. Vanhin näyttlyn esinne on jänisräikkä, käytössä kulunut.

Jänisräikkä on näyttelyn vanhin esine.

– Ensimmäisen sorvini ostin 1970-luvun lopulla. Sorvailun alku ei ollut lupaava, mutta opettavainen: silmälasit rikki ja otsassa kuhmu. Huvin vuoksi sorvailu ja erilaisten muotojen kokeilu eri puulajeilla on ollut pääosassa, ja tarvekalujen teko vähäisempää, selvittää hän harrastustaan.

Tähän omenapuiseen maljaan tähtikuvio paloi vahingossa. Puulla oli jo ikää, sen voi laskea vuosirenkaista.

Näyttely tarjoaakin puulajien kirjon: omenapuuta, haapaa, pyökkiä, tervaleppää, tammea ja koivua – visakoivua, loimukoivua, pahkaa. Ja kun ne käsitellään eri tavalla, saadaan taas erilainen lopputulos. Vahaamalla tulevat puun syyt eri tavalla esiin kuin lakkaamalla tai petsaamalla.

Vanhassa koivussa on oma värinsä, Jos puussa on lahoa, sekin on lisä, jos esine pysyy kasassa.

Visaa, lahoa, koivua, omenapuuta, öljyttyä, petsattua…

– Isoin osa nättelyn töistä on vuosilta 2011, 2012 ja 2013. Paras sorvi hajosi vuonna 2013. Nyt minulla on käytössä kaksi hyvää ja kaksi huonompaa sorvia, Haiko kertoo.

Kari Haikon puutyöt ovat esillä Lemin kirjastossa marraskuun 10. päivään saakka.