Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Yhdeksän savitaipalelaista vapaaehtoishenkilöä hyppäsi synkkänä ja sateisena sunnuntaina pikkubussin kyytiin seurakuntatalon parkkipaikalta, ja ihaili ruskaisia maisemia kiemuraisen Taipalsaarentien varsilla.
Ja seurakuntatalon upea kahvittelukattaus meitä odottikin Taipalsaarella, jonne saapui aika mukava joukko diakonihenkilöitä,yhteisvastuukerääjiä ym. vapaaehtoistyötä tekeviä myös Lemiltä ja sekä järjestävältä paikkakunnalta. Iloisia hymyjä ja moikkauksia, halejakin jaettiin, ja herkkujen äärellä puheensorina täytti pian juhlasalin.
Kaunis kirkko oli valaistu hennoin violetin sävyin, kun seurakunnan työntekijät toivottivat meidät tervetulleiksi, ja varsinainen kiitosjuhla alkoi. Vapaaehtoistyötä on monenlaista, ja diakonihenkilöistä kirkkoneuvoston jäseniin, isoisiin, musiikkivastaaviin ja jopa nimeltä mainittuun (Virpi) pienten lasten kerhon pitäjään – kaikki käytiin läpi ja kiiteltiin musiikin kera. Tässä kuvassa takanani istuva lapsosten ohjaaja kiittää kiitoksista.
Musiikki oli kaunista. Sitä tarjosivat aurinkoinen kanttori Jonna Imeläinen ja näyttelijä-laulaja Antti L.J. Pääkkönen. Lauloivat sekä yhdessä, että erikseen, säestivät toisiaan ja itseään, juoksipa Jonna urkuihinkin kun Antti alhaalla pianon ääressä vanhaa holvikirkkoa upeasti lauloi, aivan mainio yhteisesitys.
Kuultiin myös kaikille meille niin tutun tunnelmainen laulu loppuunväsyneen luovuttamisaikeista, mutta myös Rice me up!. Ja miten kauniisti yhdessä Oi kiitos sä Luojani armollinen.
Hauska oli myös kesän rippileirihitti ”Mie tykkään, mie tykkään siusta”, jossa saatiin yhtyä kertosäkeeseen…
Dia-esityksin kerrottiin kaikkien kiitettävien ryhmien työstä, oli sukanneulojaa, pullaleipojaa, ulkoiluttajaa, yhteisvastuukerääjää…olipa kuva ensimmäisestä kolmen kirkkokuoron yhteisharjoituksesta Säkniemessäkin. Ensi sunnuntaina näitä kaikkia kuullaan tässä samassa upeassa kirkossa Rauhanmessussa.
Kiitos-ilta oli ihana, joskin Mäntyperän eukon mielestä vähän liian ”kiittävä”. Kiitoshan tulee yleensä jo siinä tilanteessa, kun auttaa ystävää, vie leivotut pullat tarjolle, ojentaa päätellyt sukat palelevalle. Ja siksipä Mäntyperän eukko haluaakin nyt kiittää seurakuntaa ja illan järjestäjiä hyvästä mielestä, jonka juhla pimeään syysiltaan toi meille ihan tavallisille arjen puurtajille. Kiitos!