Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta
Monet ovat riemuinneet pyrstötiaisista, jotka ovat tulleet nauttimaan rasvapötköistä piharuokinnoille. Suloiset valkoiset lumipalloset mustin silmin ja pitkä musta pyrstö kuin pyykkipoika palloon pistettynä, ihania surisevia vieraita.
Mukavia ovat myös urpiaiset, jotka tyytyvät nokkimaan hangelta niitä rippeitä, mitkä toisten syödessä pötköistä irtoavat. Pikkuvarpuset ja keltasirkut viihtyvät sekä maassa että lyhteillä ja automaateilla, tiaisista puhumattakaan. Punatulkut saapuvat harvakseltaan pienissä parvissa, tulevat tikatkin, joko vihertävin viitoin tai mustavalkoisin nutuin, punaisin kirjailuin.
Mäntyperän eukolla on mustarastaspari kestänyt kovatkin pakkaset, siiven kärjet ja pyrstö kuurassa ovat puikkineet pienten kuusten juurelle pakkasta piilloon, lintutornin alustakin kelpaa turvapaikaksi. Suojasäällä oli hauska katsoa, kuinka ne kaapivat kuivuneita lehtiä kuin kanat, käänsivät joka lehden herkkupaloja etsiessään. Ihan kaikki eivät kuitenkaan talvesta selviä. Eräänä pakkasaamuna ruokintapaikan polulla makasi kuollut talitiainen, ehjä ja kaunis naaraslintu. (kuva 8871).
Aikaisemmin tällaiset lähetettiin Ruokavirastoon Ouluun, jossa ne tutkittiin mahdollisten tautien varalta, mutta nyt posti ei enää ota kuljetettavaksi näitä maksutta lähetettyjä näytteitä. Eukkopa kyseli Ruokaviraston Marja Isomursulta, miten nykyään toimitaan. Näin hän kertoo :”Lintu pakataan hyvin paperiin ja muovipussiin, ja laitetaan rasiaan, ettei se litistyisi. Mukaan laitetaan lähete, ja paketin päälle osoite ; Ruokavirasto, Oulu. Lappeenrannassa on pieni toimitila, os, Terminaalinkatu 5, siellä näytteitä otetaan vastaan kello 9-13. Näytteen tuomisesta on syytä ilmoittaa etukäteen soittamalla joko Suvi Kytölä, 040 5751368, tai Anu Helkala, 050 4829623. Siellä on pakastin pienpetonäytteitä varten lähinnä Etelä-Karjalaa, ja sieltä ne toimitetaan edelleen Ouluun.”
Toivottavasti tästä talvesta ei lintujenkaan kohdalla suurempaa tautitalvea tule, mutta kun käsittelemme kuolleita eläimiä, on syytä pitää pestävät hanskat käsissä omaakin terveyttä ajatellen…
Eilen minut säikäytti musta iso elukka, joka kulki metsäreunan ruokinnan ympärillä matalana ja todella isona…ei ole kettu noin musta, ihan jo ahmaakin aattelin,kunnes huomasin että korppihan se siinä hartaana hiippaili kärkkymässä possupaistin nahkaa, pienemmille linnuille laitettua.Siinä valkoisella hangella puoli-upoksissa se näytti isohkon petoeläimen selältä! Korppihan on täällä jokapäiväinen lentävänä, mutta siinä muutaman metrin päässä maassa…..
Toisenlainen mustalintu yllätti tänä päivänä Seppo Järvimiehen kahvitauolla. Rasvakakussa ikkunan alla roikkui mustalintu, isompi kuin harmaapäätikka, punainen päälaki ja valkoinen nokka, pikimusta palokärki! Löydätkö mustan linnun tästä kuvasta?