Kaksi kirjaa Virpi Hämeen-Anttilalta
Virpi Hämeen-Anttila (s.1958) on hyvin monipuolinen kirjailija, filosofian tohtori ja tutkija, joka kirjoittaa niin tietoteoksia, romaaneja kuin nuorten kirjojakin. Tämä Sarastus aloittaa hänen uuden sarjansa Synnyinmaa ja kertoo Kivisen pellon perijästä, Erikistä, lahjakkaasta ja opinhaluisesta torpparin pojasta, sekä Osolan kartanon tyttärestä Briitasta.
Kirja on kuin tehty luettavaksi juuri nyt, tässä poliittisessa tilanteessa, jossa köyhälistölle jälleen näytettään paikkansa. Kirjan kieli on mukavan vanhahtavaa, mutta tarina yhä näinäkin päivinä tuttu. Joillekin vain taivas on rajana, tie silitetty tasaiseksi, ja joku toinen joutuu kääntämään kiven toisensa perään polultansa. Pitkälle köyhä poika pääsee vain sisunsa, onnekkaiden sattumien – ja muutamien hyväntahtoisten rahakkaiden avulla. Eikä ole Briitankaan tie ruusuilla tanssimista, ison talon tytär ei voi naida köyhää poikaa, olipa soppa millainen hyvänsä. Rahalla ei saa rakkautta, olosuhteisiin on sopeuduttava
Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten tarinan ainoan rakkauslapsen elämä jatkuu, ja saako Erik onnen, kun hän nyt tiilifabriikin omistajana ”tahtoi tehdä osansa, että Suomi muuttuisi köyhien, nälkäisten ja lukutaidottomien korpimaasta uudenaikaiseksi teollisuusvaltioksi, jossa ruokaa, oppia ja vaurautta olisi jaossa kaikille..” Suosittelen lämpimästi!
Tämä Virpi Hämeen-Anttilan rikossarja on alkanut vuonna 2014 (Yön syli on jäätä), ja siitä lähtien uusi kirja sarjaan on ilmestynyt vuosittain. Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Helsinkiin, sopivasti vanhahtavaa tekstiä myöten. Ihmiset teitittelevät toisiaan, jopa poliisit epäiltyjä pidättäessään. Syrjäisillä kaupunkiseuduilla elämä on rajua, on salakapakoita, joissa roistot, ryövärit, huonomaineiset naiset ja kiristäjät käyvät kauppojaan ja nautiskekelevat ”varpusiaan”, salaviinaa pienistä parin desin peltipurkeitaan.
On romukauppaa, jonka varastoissa on mielenkiintoista tavaraa virkavallan tavoitella, ja Björk seikkailee naamioituneena näissä paikoissa nuoren älykkään Valkaman kanssa, joka bamlaa ja kulkee fölissä mielellään. Tietenkin rikoksen uhreina ovat myös sivistyneet ja uskonnolliset yhteisöt. Postin kulkua ihmettelin kovasti lukiessani. Kun Björk tarvitsi Valkaman iltaöiseen seikkailuun mukaan, hän kirjoitti kirjeen ja vei sen postilaatikkoon!!!!. Hävinneet olemme myös viestien todistusarvossa, koneella kirjoitetun viestin kun saattoi jäljittää juuri tietyllä koneella naputelluksi, kun kirjasimet olivat koneissa eritavalla kuluneet tai täyttyneet.
Mutta eihän kirja toki pelkkää surkeutta ole, Työnantajan tyttären Lisbethin kanssa Björk viettää mukavia, hyvin viattomia seurusteluhetkiä, käydään ravintoloissa, konserteissa ja oopperassa, avioliitto siintää vielä tulevaisuudessa…. Ihana kirja tämäkin!
Sirkka-Liisa Vaalivirta