Maanantaina viimeisteltiin ja avattiin Kansantaide 2024 -näyttely. Aamu-aikaisin näyttelytilassa kävi vielä kuhina. Matot olivat kasattuna nurkassa, pöydät täynnä saksia, lankoja ja erilaisia kiinnitystarvikkeita.
Heikki Jalo oli paikalla auttamassa niitä,jotka vielä varatuille paikoilleen omaa taidettaan sovittelivat. Ulkona kaikki oli jo somasti valmiina, tässä Tarja ja Seppo Laarin herttainen tervetulotoivotus.
Heti ensimmäisessä huoneessa Ismo Tuhkalainen viimeisteli ripustusta ja kiirehti valitsemaan sopivan maton lattialle. Osa kuvista herätti ihastusta jo taannoisessa kirjaston näyttelyssä. Paikalla oli myös taitava piirtäjä Robin Clark. Lattialle hän oli levittänyt valkoisen lakanan päälle kuvasarjan, jota sovitteli seinälle mustalle kangaspohjalle.
Monitaitoinen nuorimies oli herättänyt kiinnostukseni jo Facebookissa, oli kiva tavata nyt livenä. Tiesin, että häneltä on julkaistu kirja, ja toivoin saavani sen täältä. Kuvat ovat pikkutarkkoja, yksittäinkin pieniä tarinoita, mutta kirjat kertovat hurjia seikkailuja Dandelion tytöstä ja kilpikonnasta . En tyytynytkään vain yhteen kirjaan! Clark kertoi perineensä kuvataiteen isältään, äidiltään musiikin.
Näyttelyssä on paljon kuvia monilta kansantaideyhdistyksen jäseneltä, varsin runsaasti esimerkiksi Hely Hyrkkäseltä ja Arja Touralta,j oka on taitavin värein jatkanut luonto-teemaansa pöllöillen. Eeva Rautun ”Luostarin puutarha” on häikäisevän kaunis ja houkuttelee astumaan portista sisään. Maire Laarin luontokuvat on maalattu kauniisti hennoin värein, sen sijaan näyttelyn värikylläisimmät muotokuvat – ja suurimmat – on maalannut Tanja Hovi.
P. Halttusen vihaisen näköinen pöllö huitaisee siivellään tyhjää maisemaa… joskus tässä oli metsä! Eija Vakkila pysyy lestissään: hänen taiteensa on aina yllättävää. Hän löytää sen vaikka vanhasta ovesta. Mäntyperän kamarissa taisi olla ensimmäinen näyttely hevoskuvista vuonna 1997, ja silloin vieraskirjaan sai kirjoittaa nimensä vaikka satulassa istuen, pihalla on yhä puukarahkasta rakennetun hevosen runko, joka tosin on nyt saanut poronsarvet päähänsä. Tällä kertaa teos koostuu näin:
Mäntyperän kamarinäyttelyssä (2003) kukkatauluin ja Savitaipaleella myöhemmin egyptiläisteemalla oman näyttelynsä on pitänyt myös Terttu Saraperä, joka on tällä kertaa tuonut esille rohkein värein ja reippain siveltimenvedoin eläinaiheita, kuvaei kerro koko totuutta ilveksen ilmeestä!
Kuvin ja sanoin esittäytyy Mervi Pakkanen, Kotokolo kirjan kansi kutsui heti selaamaan. Hämmästystä herättivät muuramelaisen lukiolaisen Eevi Kannelniemen kasvitaulut. 19-vuotias monella tavalla taitava nuori nainen on tehnyt nämä koulun vanhoja kasvitauluja muistuttavat teokset ihan maalaamalla, kertoo hänen savitaipalelainen mummonsa. Mustaksi maalatulle pohjalle taitavasti maalatut kuvat ovat todella hämmästuttäviä.
Näyttelyssä on toki paljon muutakin katsottavaa, ja ”avajaisia” vietetään ohjelmallisina tavallaan joka sunnuntai kello 16. Viime vuotiseen tapaan näyttelyä valvoo Anastasia Bondarenko .
Näyttely on avoinna päivittäin su-pe kello 12-18 ja la klello 11-15 osoitteessa Peltoinlahdentie 11.