Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kun Sapassi-viikko 30 vuotta sitten oli suunnitteilla, sen tarkoitus oli pitää virkistävä tapahtumaviikko, lepohetki työn lomassa. Vuosien mittaan tapahtumaviikko on paisunut niin, että siitä alkaa tulla jo ylimääräistä rasitusta niin järjestäjille kuin yleisöllekin.
Kun katsoo ohjelmalehtistä, ja alleviivaa kaiken mitä haluaisi kokea, ei riitä tunnit päivissä, eikä voimat Mäntyperän eukossa. Enkä ole ainoa, joka valinnanvaikeutta valittaa.
Hakamäellä
Malmsten-konsertti
Ohjelmaruuhkaisen lauantain jälkeen rauhoittavaa sunnuntaipäivää uhkasivat sadepilvet. Alakuloinen tunnelma valtasi kokemaan tulleen, kun katsoi lavalle rakennettua esiintymispaikkaa, tasaisesti sijoitettuja soittimia, tuoleja ja vahvistimia, paikallaan istuvaa kertojaa Kaija Luumia, takahuoneesta pilkottavia valkopaitaisia soittajia. Pitkillä katsojapenkeillä istui kaksi henkilöä tiukasti sadetakeissaan, kahvikatoksessa muutama muu….
Martat olivat varautuneet kahvittamaan konserttiyleisön, ehkäpä moninkertaisen määrän.
Tunnelma toki parani pilvien säästäessä vetensä jonnekin muualle, ja musiikin kajahtessa ilmoille. Erkki Luumi Muistelo-orkestereineen esitti kattavan setin Georg Malmstenin lauluista. Kuultiin niin Jänöjussin mäenlasku kuin monia sota-ajoilta tuttuja lauluja, sekä iki-ihana Auringon lapset samalla, kun laulujen väliin Kaija Luumi kertoi ”Molli-Jorin” elämänvaiheet syntymästä kuolemaan. Paljon oli tarvinnut tutkimustyötä.
Pelastusarmeijasta laivastoon ja poliisisoittokuntaan, aina sinitakkisiin – vain ilmavoimat puuttuivat, mutta lennoston tytölle riitti puhe sinitakkisista. Miten hurja vimma musiikkiin, ja miten mielenkiintoista perhetarinaa saimmakaan kuulla. Ja niitä tuttuja, ihania lauluja hyvin kirjavana kattauksena, iloisia, reippaita, humoristisia ja tunteellisia, haikeita. Ja Muistelo-orkesteri osoitti, että jokainen heistä myös laulaa.
Väen vähyys toki palkittiin meille kahvi-aikaan, sillä herkkuja riitti nyt santsaamiseen asti.
Kaksituntinen hieno ohjelma olisi myös ollut monen mieleen, varsinkin vanhemman väen, jolle mäelle kiipeäminen alkaa olla portaista huolimatta jo liikaa. Olisiko mahdollista järjestää nonstop kuljetuksena huonojalkaisia kuulijoita ylös ja takaisin ohjelman jälkeen? Sama koskee Hakamäen näyttelyä, joka sekin on itseltänikin vielä näkemättä. Siellä on varsin mielenkiintoinen aihe: näin olympialaiskesänä voisi katsoa urheiluun, kilpailuihin ja liikuntaan liittyvää näyttelyä, onhan kotikunnastakin kuuluja urheilijoita vaikka kuinka paljon!
Mainittakoon, että mäeltä kyllä kajahti aika komeasti konsertin viimeinen laulu, Lasten liikennelaulu, jonka yleisö sai laulaa mukana täysin keuhkoin – kuin silloin ennen!