Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kjell Westö: Molly & Henry
Yleensä Kjell Westön kirjaa en tahtoisi kädestäni laskea, vaan tämä kirja melkeinpä vaati pitämään taukoja. Ensin tuntui, etten halua lukea sitä ensinkään, sota-ajat tuntuivat raskailta ajatellla juuri nyt,kun maailmalla kuohuu.
Sitten telkkarista alkoi tulla Suoman sodan aikaista tarinaa TK-miehistä, heistä jotka kertoivat sodan kulusta kotirintamalle. Muistin oman isän pakinat, joita on tallella Pilvenveikoissa, ja paperilla Korven Radionkin kautta. Olin aina ajatellut ja ihmetellyt, miten isä kirjoitti niin hauskoja ja rempseitä asioita sodan kulusta. Westön Henryn tarina sai ihan uuden ilmeen: journalisti, joka halusi olla rehellinen, mutta joutui kirjoittamaan ”sensuroituna”, kansaa ei saanut masentaa, oli ylläpidettävä taistelumieltä.
Kun tähän viinalla väritettyyn elämään liittyi myös Molly, suuri rakkaus, ja molempien pikku seikkailut ja pitkät erossa olot yleisessä epävarmuudessa, mikään ei ollutkaan pelkkä riemua ja romantiikkaa. Molly oli ihailtu näyttelijä salaperäisine katseineen, ihailijoiden ympäröimä, kiertueellä Ruotsissa alttiina monille viettelyksille. Epäluulot vaivasivat rakastavaisia, ja pienistä riemun hetkistä otettiin kaikki irti sydän karrella.
Nuorelle lukijalle tämä kirja saattaa aukaista uusia näkökulmia omien vanhempien ja isovanhempien elämään. Puhuivatko he koskaan sodasta, menettivätkö ensirakkautensa taistelutantereille tai kotirintamalla. Kannattaa lukea!
Reijo Mäki: Köyhä ritari
On ihmeellista, että Reijo Mäki on kirjoittanut tätä sarjaa jo vuodesta 1986 ja yli 30 Vares-teosta ja tämä on ensimmäinen jonka luin! Takakannessa Turun Sanomat sanoo ”Vares-sarja hakee vertaistaan, eikä löydä”. Minusta tuntui, että teksti oli juuri sellaista mitä luin omien poikien nuoruusaikaisista pöytälaatikko-tarinoista. Mielikuvitusta riittää, kaikki ihmiset puhuvat kummallisesti, niin hienot naiset kuin karskit miehetkin karauttelevat kurkkujaan ennekuin örähtävät jotain outoa…
Hyvät ihmiset kuolevat, ja punaisena lankana joku paha roisto pääsee kuin koira veräjästä, jatkuvuutta siis tullee. Uskomattoman lumoava laujatar on todella uskomaton. Ei tällainen ihme jää keltaiselta lehdistöltä löytämättä, varsinkin kun viettää melko kummallista elämää. Mutta koska hän on vain lieveilmiö tässä kirjassa, hän voi aivan rauhassa halutessaan lumota silloin tällöin varsin hämärä maineisen kuppilan kaljaveikkoja musiikillaan – joka on taivaallista.
Tarinassa todella riittää mielikuvitusta. Lennokasta lukemista, ole hyvä!
Robin Clark: Dandelion 1, jokapaikanrikkaruoho
Tänä syksynä esikoiskirjailijan uuden sarjan ensimmäinen teos tarttui käsiini Savitaipaleen Gellarian näyttelyssä. Olin tekijältä tilannut sen itselleni ihailtuani kuvistusta netissä. Jo heti kirjaa selatessani varasin muutkin nyt ilmestyneet osat lapsenlapsilleni, joista lukuikäisiä aikuisia on neljä.
Robin Clark on savitaipalelainen nuorimies, josta on leminkirjavassa jo pientä juttua, mutta tämän kirjan jatko-osineen otan erikseen esille nyt, kun satuin avaamaan ensi sivun lukeakseni myös tekstin…. enkä sitten saanutkaan lasketuksi kirjaa kädestäni. Olin katsonut sivusta kuinka yksi nuoristani oli jo suurella mielenkiinnolla lukenut kaikki neljä osaa. Upeat piirrokset kertovat Dandelionin lisäksi Siru-kilpikonnasta, Malin-tytöstä, isistä ja muista sukulaisista, pahiksista ja ensimmäisessä osassa kaupassa työskentelyssä.
Teksti on nerokasta kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja Robin taistelee monien hyvien asioitten puolesta taitavin piirroksin. Japanilaisvaikutteiset kuvat ovat vauhdikkaita, ja kaikki tunteet tulevat hienosti esille, aina on tärkeintä oikeus ja hyvyys, ja kaipaus kaukana oleviin sukulaisiin. Toivon Dandelion-tytölle ystävineen lisää seikkailuja Ja Sirulle sisua, jotta jaksaa taloaan selässään kantaa!
