Pöytälaatikosta kovien kansien väliin

– Jos tuntuu, ettei ehdi lukea kirjaa, voi tarttua runokirjaan: sen voi aloittaa mistä kohdasta tahansa, se ei jää kesken kuten proosateos. Runokirja on kuin tilattu kiireiseen elämään, lemiläinen runoilija Ville K. Taipale, 46, sanoo. Hänen esikoisteoksensa on juuri tullut painosta.

Hän uskoo, että runot voivat toimia myös shelf helpinä, auttaa lukijaansa hänen ongelmissaan. Se voi tapahtua ihan huomaamatta, kuten kulttuurilla on taipumus.

– Runot ovat aaltomaisia, tyrskyjä, jotka ajan kanssa vaikuttavat.

Itse hän löysi runot käydessään lukiota Savitaipaleella.

– Lehtori Marja Parviainen tutustutti runouteen. Yhdellä tietotekniikan tunnilla teimme yhdessä Sinkon Teemun kanssa tulostettavan vihkotehtävän runomuodossa, jolloin huomasin, että runoilu on itseasiassa varsin hauskaa. Sen jälkeen aloin kirjoittaa enemmän, hän kertoo.

Lukion jälkeen hän opiskeli diplomi-insinööriksi, mutta runoja hän ei unohtanut vaan kirjoittaminen jatkui työn ohessa.

– Matti J. Kuronen on ollut yksi rohkaisijoistani, joka on kehottanut saattamaan niitä myös muiden luettaviksi, Ville Taipale kertoo.

2000-luvun alussa hän tarjosikin runojaan julkaistavaksi muun muassa WSOY:lle, mutta huonolla menestyksellä. Meni vuosia niin, että hän antoi asian olla, mutta kirjoittaminen jatkui.

– Viisi vuotta sitten aloin lähettää niitä laajemmalla otannalla, kun pienet ja keskisuuret kustantamot olivat lisänneet runojen kustantamista. Isot olivat ostaneet kilpailijoitaan pois eikä niillä enää ollut riskinottokykyä, Taipale sanoo.

– Jos lakataan uskomasta näkymättömään, mitä uutta syntyy? hän kysyy.

Laajempi otanta tuottikin tulosta: helsinkiläinen Momentum Kirjat -kustantamo ilmoitti kiinnostuksestaan viime vuoden lopussa, ja nyt heinäkuussa kovakantinen runoteos tuli ulos painosta.

– Tämä on ollut pitkäaikainen haave, joka nyt tuli todeksi. Runoni kävivät läpi mielenkiintoisen prosessin: työskentelyn kustannustoimittajan kanssa, kirjan taiton ja kannen suunnittelun yhdessä graafikon kanssa, hän kertoo.

Hänen alkuperäinen ehdotuksensa kustantajille oli jo valmis paketti, mutta siihen lisättiin viimeisen parin vuoden ajalta uusia runoja.

Kirjan nimi ”Merenneito nyrjäyttää nilkkansa” oli hänen oma esityksensä, joka tulee avausrunosta:

Mereneito nyrjättää nikkansa/

näet tämän silmäkulmastasi/

tihennät askeltasi//

et voi auttaa/

olet aivan liian kiireinen/

viimein ehdit jonon perään/

oman elämäsi lippuluukulle/

aiot auttaa häntä ensi kerralla/

/

hyviä aikomuksia

– Eihän merenneidolla ole nilkkaa nyrjäytettäväksi, mutta haluan tällä herättää miettimään, miten kukin meistä voisi elää vähän paremmin, tarjota aina apua, kun se vain on mahdollista. Vaikea on nähdä ulkoapäin, millaisia haasteita ihmisillä on elämässään, Ville Taipale sanoo.

Hänen runonsa kertovat elämästä, tunteista ja tapahtumista, joita hän kirjaa muistiin.

– Runot ovat helposti lähestyttäviä, mutta niistä löytyy monta tasoa, kun vähän rapsuttaa, hän lupaa.

Itse hän on hionut ja muokannut runojen ensimmäisiä versioita moneen otteeseen.

– Kun runo on julkaistu, sille voi vain toivottaa hyvää matkaa. Jokainen lukija tulkitsee sen omalla tavallaan, tekijällä ei siihen enää ole mitään sanomista, hän muistuttaa.

Ville Taipale on julkaissut runojaan verkossa omalla Instagram-tilillään. Painetun kirjan hän uskoo saavuttavan uusia lukijoita eri puolilta Suomea. Sitä on jo tilattu ainakin 15 kirjastoon, ja kirja on myynnissä useammassakin verkkokirjakaupassa.

– Kirjan piti ilmestyä vasta myöhemmin elokuussa, mutta se tuli painosta etuajassa. Julkistamistilaisuus pidetään elokuussa Helsingissä, ja sitten toinen Lemin kirjastossa syyskuun 6. päivänä kello 14-16, hän kertoo. Tilaisuus on kaikille avoin.

Kun esikoiskirja on nyt ilmestynyt, ajatus toisesta ja kolmannestakin teoksesta on jo alkanut itää.

– Seuraavaksi haluaisin runoilla tekoälystä, Taipale sanoo.

Runoja kirjoittamalla hän ei ole elänyt tähänkään saakka, eikä usko elättävänsä jatkossakaan. Ville Taipale on koulutukseltaan diplomi-insinööri, ja leipätyökseen hän toimii automaatiokonsulttina amerikkalaisyrityksessä. Asiakkaita ovat mm. paperi- ja selluteollisuuden yritykset Euroopassa, Lähi-idässä ja Afrikassa.

– Lemin sijainti on asiakkaisiin nähden oikein hyvä, hän sanoo.

Ville Taipaleen synnyinkoti on Lemin Tevaniemessä, ja siellä hän on asunut taas 20 vuotta.

– Vuonna 2009 sinne valmistui omakotitalo, jonka pohjana oli vuonna 1929 rakennettu hirsitalo. Ostin papan sukulaisilta tämä tilan, joka oli aiemmin osa suvun kantatilaa, hän kertoo.