Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Tännää aamusel Mäntyperän eukko keikkui tikkailla ja pes kaik ne ikkunat jotka ei olleet ylkasvanneitte jorriineitte peittämmii. Korkeuksist puottautu sit nii alas ko pääs, ja pan maaha pussillise krookukse sipuleit, ja sit päätti, jot nyt riitti, mie ruppee muistelemmaa ruskareissuu…
Täytee pakatu Kia keula käänty Mikkellii päi toine päivä syyskuuta, sillo ol koivut viel kesäasus, perhoset lentel ja kukat kukkiit parraimmillaa. Immeiset juoksentel metäs puoloje ja sienii peräs, mut myö vaa vilkutettii tie varre västäräkeil, ja mie pani vihkoo yläs ABC:n mittarist numerot 1813, pensoin tarkkailu halk kotimaa alko just.
Peltotöit ol tok jo alotettu, jossai seisoskel kurkipari, muute lintui ei juur näkynt, no harakoit ja variksii tok. Mikkelist käännyttii Jyväskyllää päi, ja Kangasniemel käytii kahvil Reissupannus. Tuoreet pullat sai kiitokset, mut viel enemmä hirmu sievä ja siisti vessa, kiitellessäi emäntä sano ,jot toivomme asiakkaitte viihtyvä – sielkii.
Aurinko paisto ja mittar näytti + 18, aamupäiväks iha hyvä. Metä väri ol muuttint pikkuse tuhnuseks, myö ajettii pitkäst ruumiauto peräs arvokkaast ja kunnioituksel, ja vast Kanavuore kohal mie näin eka sorsalinnu, yhe vaa. Koht myö poikettii tutuil ralliteil, tul vastaa Kirri, Ruuhimäk, ja muit pikataipaleit, ja Hirvaskankaal jo pillit ja vilkut pääl hällyytysajoneuvo.
Iha mahottommii tietöitkii sielt löyty, ja Kongikankaa muistoristi ol laitettu tien laitaa. Ensmäset joutsenet seilais kaikes rauhas valtava iso tekojouttene vierel… Viitasaarel on miul aika paljo muistoi ja tutut tiet, seutu on hyvi kaunist ja TB:llä söin elämäin ensmäse sämpylä, se ol tosi hyvä ja kassatyttö valla mukava.
Jouttenii ja kurkii alko näkkyy pelloil jonkuu verra, ei mittää isoi parvii, mut vähä kuitekii. Niemeharju kohal muistu taas mielee ne puuseen alle säilötyt saunapuut… Syksy näkkyy parraite pajupuskis, ne alkaat olla ilose keltassii, varsikkii pienet rai’at. Vaskikellos pittää ainakkii kilauttaa jotakuta kirkokelloo, siin samal ko ihmeteltii mite ol koivut ruskeita!
Oulujärve lomakylält myö löyvettii soma mökki, ja siihe jäätii. Pikkuse säikähi, ko jo ensmäne sänky ol nii matala, ette ylös pääst ilma tuskallissii kouristuksii, ja asioil käytyäin lopu yötä torkuikii tuolis. Ei palj naurattant aamusel ko matka jatku kaakkoituules.
3.9. ihana ranta ol västäräkkei täynnä, ol lokkei ja kaks kuikkaakii, kolm järriä pyöri unise euko ympäril. Myö päätettii ottaa taas lossikyytii ja männä Manamasalloo kattommaa. Sinnehä myö sit ajettii, oottelemmaa lossikuski kahvitunni loppumist. Se kesti ja kesti, lossit ol rannas ja kuskikkii harppo millo missäkkii. Sattaa vettä. Lopult lossimatka, 800m/6min, monekertasine ootoksinne ol ohi, ja myö ajeltii Kultahiekoil. Kaks kaurist loikkas mettämaisemis kiemurteleva tie yl, vettä ko näky, näky myös muutama joutsen. Viitta opasti Kassu Halose taidetalloo, se vaa ei olt auk.
Olha tuo kommee rakennus, iso patsaskii pihas, essiintymislava, mut myö ajetaakii Muhokselle, miu vanhoil työmail. Saje jatkuu aina vaa, Utajärvel koitettaa arvuutella mis siel ois se komia Korhola talo, jos tää eukko tarkkailukarjakkon seutuu kierrellessää asustel, taiettii olla vääräl puolel jokkee.
Koukattii kans kattomas Monttan maisemii, ja 834-tien varres ihmeteltii satoja metrejä pitkää kasaa autorenkait, joist oltii näköjää rakentamas jonkuulaist pengertä… Ja sade vaa jatkuup, Ukkoneki äkkäillee, mut Joloskylä tievarrest löyvettii ihana pien maitokoppi, jos juotii kahvit.
Kopi ees kasvo mahottoma kommee tatti, jota pit varroo. Matka jatku sattees hirmuste ukkospilvii al, koivuis näkys jo kellankultaa, jos vaa satteelt mittää näkis.
Pudasjärvelpäi ajetaa, pari porrookii jo värjöttellee tie poskes sienii syömäs, ko kuski tuumaa … ” Mie aattele, aikaa ois, mites jos ajettas Iso-Syötteelle…” Mikäpä siinä. Kohta jo ihmettelemme seutukunnan tummia synkkiä tiilirakennuksia, kirkon kupeessa yhtä synkkä lastentarha ja leikkipuisto…, mutta meitäpä odottaakin Jelenan Hakamajat, josta tuttu Kökkä-mökki on jo varattu meille.
Tulitauko matkan varrel sattu just sopivast nälkäisille kulkijoil, syötii ja juotii lettukahvit, ihmetteli hiuka totist henkilökuntaa, kunnes huomattii, ot paikka on myynnis. Mie kysyi, mites teil nyt käyp, ni emäntä vastas, hyvihä meil, päästää kottii.
Viel enne ko majotuttii Kökkää, käytii ihmettelemäs Syöttee luontokeskukse ihmeelliste valokuvvii näyttellyy. Sellassii päällekkäi otettui, tai jotekii nii et taiteilija ol kamera kans kiertänt esim. puun ja ottant joka kantilt koko aja kuvvaa. Aika jännii kuvvii ol tult, Ei tient onks ne valokuvvii vai maalauksii. Vaa nyt yks huonost nukkunt eukko köllähtää levveesee, pehmeesee ja tarpeeks korkeesee sänkyy kaverisa vieree, hyvvää yötä!
