Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Myö immeiset ollaa pallaitu aika lail taaksepäi mones asjas. Paljo on ihmetelty näit sokkotreffei alttaril, ja miekii ihmettele, mut muista samal, jot niihä enne vanhemmat tai suku päättiit kene kans kannattaa naimissii mennä. Monet onnistu, ko tapa ol sellane, et mikä ol papi ees luvattu, siit piettii kii. Tahosta se ain riippuu.
Eläkeläiset on ruvenneet tekemää sokkomatkoi, hypätää vaa bussii, eikä tiijetä mihi jouvuttaa. No täähä ei oo Mäntyper eukol mikkää uus juttu, ensmäse kerra tällasel sokkomatkal lähettii vuoje -98 syyskuus, eukko kysy vaa, et tartteeks tanssivaatteet mukkaa. Ei tarttent, eikä oo tarttent vielkää.
Täs elokuus eukko hyppäs kyytii kahtee sokkoreissuu, ensmäses meil tul kahvi himo jo Kiesilä Kievari kohal, ja sit jatkettii Mikkellii päi syksymerkkei katelle. Ain pannaa ylös pensahintoi, sää tillaa ja mahollissii lintui. Täl reissul huomattii taas kerra, et aakospensa on parast laatuu, jos hintoihi on uskomist. Sekkii huomattii, et lintui ei olt pelloil, ei vesistöis, eikä paljo ilmaskaa… Tuuli kovast, vaik ol muute oikee kesäpäivä.
Rantasalme mahottoma kommee kirko pihast poimi matkamuistoks kolm tammeterhoo. Järvimaisemmii ol molemmi puoli tietä, ja tuul repi lehtipuita armottomast. Mie kirjasi tukkimiehekirjapiol järvii tält puoli ja tuolt puolt tietä. Mettäkauriskii säikäytti pomppaamal yht’äkkii tie yl.
Mäntyperä eukol selvis pikkuhiljaa, et ollaa taas – jo kolmatta kertaa – yrittämäs Hakoapajal. Ol kuulema netis aukioloajat vähä sekavia, mut yritettää. Jottai mahottoma mutkast tietä ajettii, ja löyettii Järvisydän, paljo tummia synkän näköisiä igluja, kloonattuja, kaik just samalaisii, ja mahottoma upee hotelli ja retkeilykeskus.
Laiva läht just laiturist, ja toine ootti rannas, ihmissii kulk ees-taas, ja pien västäräkki kylpi matalas rantavees.
Ajettii tie päähä, siinhä se ol Hakoapaja, portti tutust kii, aikataului portipieles, mut hyvi kuollee olosta. Myöhemmi eukko huomas iso mainostaulualalai’as aika pienest ”myytävänä”…
Koukattii siit mahtava vuore pääl, sielt löyty lissää iglukloonei, kymmennii ellei satoi. Mahtava paikka Porosalmel, mahottomast kaikelaisii aktiviteettii, mut sokkomatkalaiset ajoit takas Rantasalme kirkol kahville.
Löyvettii pien Neste, entine Shelli. Siel ol mahottoma hyvä palvelu, ja eukko söi elämäsä ensmäse täytety sämpylä, sekkii ol hyvä. Seinil ol isoi näyttävii taului, tul mielee muua Oras, ja ko tarjoilija neito män siivoomaa lattiaa juur siihe taului ettee, eukko kyselemmää, kuka on tää taiteilija.
Henkilö sattui olemaa isäsä 15 vuotta sitten perustamas huoltamos töissä, taulut olvat häne tätisä maalaamii, ja yks niist ol juur olt lainas kertoja makkuuhuonees. Ei ihme, että huoltamo-kahvilakkii on nii viihtysä ja kaunis, ku koko kirkokylä on hirmu kaunis, siisti ja avara, isoi puit ja istutuksii.
Melkee helle jatku ko pohittii suure maisiipello ääres, mite tuo oikee korjattaa. Netti kerto, et syömämaissit poimittaa käsin, rehumaissi puimakonneel kaik varsinnee päivinnee… Viimeseltää tul viitta Kellarpeltoo, ja myö tehtii sokkovierailu velje leskivaimo luo. Ko kahvit ol just juotu, keskityttii vaa haastelemmaa, maailma parannettii ja suvu asjoi kertoiltii, ihmeteltii kotiloit pihakukkasis, ja sit myö jatkettii kii taas matkaa Savolinnast ettee päi…
Kietävälä lossi kuljetti meijät auringo valokiilas toisel puolel,
ja siel asumattomiin mettätaipaleitte takan ihmeteltii Puumala Golfii, kyl kai innokkaimmat sen täält löytäävättten, mut iha sokkona voip olla vaikee. Paljo tuttui tieviittoi alko tulla, Huuhanranta, Utula, Virmutjoki, ja lopult Ruokolahe kirkko.
Ihana on kirkko, vaalesinivihertävä puukirkko, isot kuuset kurkottaat jo tornin ristin yli. Ja hautuumaan vieres seisoop tämmöne taidonäyte, on siin osattu paanut paikoillee panna, tervaamine taitaa olla lähiaikoin ees.
Imatra kohal taivas män pilvee. Kello on jo nii palj, ettei ennää lounast ollu, syötii aakossämpylät kahveen kans, miult jäi puolet kottii, Harmille tuomisiks.
Tää sokkoreissu ol mitaltaa 446 kilometriä, ja ko vaihoi Sievää Sinisee kotti ajjaaksei, alko sattaa. Vettä tul kaatamal, taivas ol synkkä ja musta, ja melkee sokkona matka jatku varsikii sillo ko salamat häkäis silmät näkemättömiks. Koton ol täysi kuivaa, ja hyvi pimmeetä. Sellanen sokkoreissu tää…
(jatkuu)