Huomaan, että en ole tuntemuksieni kanssa yksin. Niin Etelä-Saimaan kuin Lemin Kirjavan kunnanjohtaja-uutisen kommenteista välittyy kuntalaisten kiukku, pettymys ja hämmennys.
Vihaksi pistää, kun tiukkoina taloudellisina aikoina onkin varaa ensin sovitella huonoja välejä 9.000 euroa mmaksavan konsultin kanssa pääsemättä yhtään eteenpäin ja sitten maksaa kunnanjohtaja lähtemään. Johtajasopimuksessa luvattua noin 63.000 euroa piti korottaa vielä noin 21.000 eurolla, jotta johto vaihtuu.
Tätä nokitusta kuvataan bonukseksi hyvästä talouden kiristyksestä, jolla Lemin itsenäisyyden jatko turvattaneen jo etuajassa. Siis 21.000 euroa hyvästä työstä ja 63.000 euroa huonosta työstä yhdessä eropaketissa… Samaan aikaan tätä hyvää tulosta tekevät muu henkilöstö ahkeroi ilman bonuksia ja korkeaa kunnallisveroa maksavat kuntalaiset ovat oppineet, että rahaa ei riitä kunnallistekniikkaan, kulttuuriin, kirjastoon liikuntaan tai kouluihin minimiä enempää. Jokaista avustussatastakin on syynätty tarkkaan ja ilmaista ei ole mikään.
Erosopimuksen summien ohella hämmennystä ja ahdistusta minussa aiheuttaa myös tekstiosan lause: osapuolet sitoutuvat siihen, että asiasta ei anneta haittaavia lausuntoja millekään taholle. Suut siis laitetaan suppuun, jos joku alkaisi udella, että mistä on kyse. Tai kaiketi asiallisesti voisi taustaa selventää, mutta ehkä jokainen selvitys haittaisi jompaa kumpaa osapuolta – tai kuinka monta osapuolta tässä sopassa nyt mahtaa ollakaan.
Lemiläisille tämä on turhan tuttua kuuden vuoden takaa, kun silloinen kunnanjohtaja pantiin eroamaan ja kysymyksiin saatiin hys-hys-vastauksia. Ei auttanut, että oli vaalit välissä ja uusi hallitus – tässä taas ollaan huuli pyöreänä.
Tämä kommentoimattomuus ja julkisuuspakoisuus ei ole pelkästään Lemin ongelma, vaan valitettavan yleinen meininki. Siihen kiinnitti myös Kuntalehti huomiota toissasyksyisessä artikkelissaan, jonka otsikko on ”Avoimuudessa on parantamista – ei kunnanjohtaja voi jälkiä jättämättä lähteä”.
Arikkelissa hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää huomauttaa, että johtajasopimus sellaisenaan ei ole mikään salassapitosopimus. Kuntalaisilla pitää olla oikeus tietää ainakin pääpiirteittäin, miksi kunnan johtava viranhaltija yhtäkkiä jättää tehtävänsä. Mäenpään mukaan julkisuuslaissa on määritelty ne seikat, jotka yksityisen henkilön eli näissä tapauksissa ex-kuntajohtajien osalta ovat salassa pidettäviä seikkoja. Kunta voi johtajasopimuksessa sitoutua vaitioloon ainoastaan laissa määritetyillä perusteilla. Salattavia seikkoja ovat kunnanjohtajan terveyteen, alkoholin käyttöön tai esimerkiksi mielenterveyteen liittyvät asiat.
Kyse on myös rahasta, kymmenistä tuhansista euroista kuntalaisten rahaa.
-Näissä tapauksissa on kyse merkittävästä julkisten varojen käytöstä. Lainsäädännöstä ei löydy perusteita sille, miksi luottamuspulan syyt salataan… Usein käytetty klausuuli – osapuolet eivät kommentoi – ei perustu lakiin… Miten voidaan varmistua siitä, että julkisia varoja käytetään lainmukaisesti, jos erokorvauksen maksuperusteita ei tuoda julki? kysyy hallinto-oikeuden yliopisto-opettaja Saanareetta Virikko Kuntalehden jutussa.
Lemin kunta teki Kati Rekolan kanssa johtajasopimuksen lokakuussa 2021. Sopimus on nelisivuinen paperi, jossa määritellään kunnanjohtajan tehtävät ja työn painopisteet, työn edellytykset, koulutus ja osaamisen kehittäminen, matkat ja korvaukset ja palvelussuhteen ehdot.
Sopimuksen seitsesemännessä kohdassa puhutaan johtamisen ristiriitatilanteista. Siinä osapuolet sitoutuvat neuvottelemaan ennen tilapäisen valiokunnan asettamista. Mikäli kunnanhallitus ja kunnanjohtaja yhdessä toteavat, ettei kunnanjohtaja nauti poliittisen johdon luottamusta, kunnanjohtaja sitoutuu irtisanoutumaan erokorvausta vastaan. Erokorvaukseksi sovittiin yhdeksän kuukauden palkkaa vastaava summa.
Kahdeksannen kohdan mukaan sopimusta voidaan tarkistaa molempien osapuolten yhtäpitävällä suostumuksella. Sitä tarkistustako nyt viime metreillä tehtiin?
Allekirjoituskohdassa tdetaan, että ”allekirjoittaneet sitoutuvat omalla toiminnallaan ja käytöksellään Lemin kunnassa poliittisen ja ammatillisen johdon keskinäistä luottamusta sekä hyvää ja avointa keskustelukulttuuria”. Allerkirjoittajia on kolme: kunnanjohtaja Kati Rekola, kunnanhallituksen puheenjohtaja Anu Karhu ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Juha Mielikäinen.
Miten he ovat sitoumustaan toteuttaneet, voi kukin tykönään arvioida. Ja koskiko sitoumus muita kunnanhallituksen jäseniä? Sitäkin kun jää miettimään, avautuiko epäluottamuksen kuilu kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen välille vai kunnanhallituksen keskelle. Ja kuinka paljon oli kyse epäluottamuksesta ja kuinka paljon poliittisesta taistelusta kevään kunnallisvaalien alla? Ja minne unohtuivat kuntalaiset?
Kaija Lankia
Karhu on kyntensä näyttänyt vuosia sitten srk.n puolella, eikä jälki ole juuri tasaisempaa ollut kunta puolellakkaan. Yhteistyö kyky ja halu lopppuvat yleensä ensimmäiseen erimielisyyteen. Tölskin matemaattisia kykyjäkin ihmettelen, mutta kunnan varojen tärvääninen ei tunnu kumpaakaan surettavan. Seuraavissa vaaleissa en anna ääntäni sellaiselle listalle jolla heidän nimennsä esiistyvät.