Mäntyperän eukko katto uutissii. Ei ois kannattant. Ei yhtää hyvvää uutist, ja eilise kaunii päivä jälkeen taas taivaskii rätkii räntää. Surkeeta ja pelottavvaa tää elämä.
Mie keiti kahvit ja aatteli, et tähä täytyy tulla muutos. Noo, Pouta siel ennustelloo taas hirveetä kellii, tulloo tuult ja viimaa ja sajetta ja lunt, ja eteläst tänne erehtynneet linnut kuoloo enneko ehtiit ensmäset tiuskutukset tiuskuttaa…
Tottaha nyt viel pittääkii tuiskuttaa, on vasta maaliskuu – mutta, usko tai älä, mie sai yhten päivän pestyy valkossii tai ainakii melkei valkossii pyykkei, ja siit mie ripusti ne ulos narul, auringopaisteesee.
Narut ol venyneet talvel, ja muutama pyykkipoika muuttunt käyttökelvottomaks. Ja lakanat laahas helmojjaa valkosel hangel, mut et usko mite ihanal tuoksu muutamas tunnis kuivunneet pyykit. Mie leviti ne tuppaa ja kerrakii meil tuoksu jolleki muulle ko pohjaapalaneel makarakastikkeel. Ol vaikee lopult viikata ne piiloo vaatekappii, mut siel ne on, kesäpyykit…
Tännää mie oon muute haravoint eka kerra. Muutaman päivän oon ihhailt lintussii. Yks Luoja luomist taijeteoksist on miu mielest tilhi. Kirsikkan kaku pääl on viel se ihana kilinä mikä parvest lähtee. Mie ihhaili näit töyhtöpäit ikkunast, ne tullee paikal ko hävittäjälentolaivue, siivet levällää ja suunta selvä, koko parvel, jotekii ko Draken -muojostelma. Sit hyö laskeutuu anteekspyytelemätä siihe tijaiste ruokintapaikal, pystypäi ettivät hankiherkkui,ja sit taas taivaal kaik yhteistuumi. Ja mite hieno se on se puku! Hännystaki liepeis monel on viel punaset napit valkeit raitoi koristamas, ja se pyrstö keltane, ja mustat silmämeikit…. asu ois varmaa kelvant siihe yhtee tappaamiseeki….
Mie aatteli pitäskö kirjottaa satukirja täst trumpettikeisarist, häähä pukkeutuu erittäi näkyväst ja töristellee trumpetillaa sotahuutoi ympär maailmaa muka rauhaa rakentaissaa, ja pelottellee pienempiää jatkuvast. Joskus kerrottii keisaris, jol ei olt vaatteita, mut täl jos vaatteet on pantava pyykkii, se sisus lysähtää kassaa. On riisuttava pimmees, ettei kukkaa nää… puvu sisäl ei oo mittää! Pelkkää tyhjää! Miuta nauratti ajatus, ja hetkeksi unohi pelätä.
Nii, siin ko mie sit haravoi polu pätkii ja automaattiin alustoi, ni yks ainoo valkone joutse lens siit miu yl, iha niiko ois tult sanomaa miul jottai. Varmaa se töötäis siin, jot rauhakyyhkyt on nyt liia pienii, pittää ottaa asial isomp lintu, puhtaa valkonen, rauhotettu … kommee torvensoittaja, Mäntyperä euko toteemi, kute kuopus kaua sitte totes.
Paras uutine lopuks. Meil on kaks euroviisulauluu! Toista myö voijaa äänestää, toista ei. Vöyris riemuitaa, ko pojjaat pääsööt saunommaa Ruotsi puolest Suome mallii, ja kaik pienet lapset jo mallaileep heijä liikkeitää…. Miuta helpotti. Jos Kaj sattuu voittammaa, pikkuset tytöt ja pojat kotmaassakkii saunoovatten nätist, eivätkä ketkuta Eerika mallin mukkaa keppi jalkai välis…. Ken ellää se näkköö, mukavia aikoja siul!