Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Pääsiäine tulloo noppeemmi ko arvaakaa. Mäntyperä eukkokii on syönt jo monet mämmit, ja nyt siirty sit pashoin puolee. Pääti tehä tutkimust oman kaupan pashoist, kolmee laatuu löysi., ja kaikis ol 90g makkeeta herkkuu.
Ensimmäiseks avasi vaatimattoma näköse Riitan herkun tuotteen, hinta 1,89 euroo. Maistu iha joltai kevyttuotteelt, tahmaiselt. Pien purkki riittää hyvi, ja hiuka ihmetteli, ko purkis luk, jotta ”priimaa tuppaa tulemaa”. Täs ei olt ollekaa rusinoit tai korinttei, mut appelsiinikuorpaloi kyl ol, ei hassumpaa. Pitkää jäi kuitekii rasvane maku suuhu.
Seuraavaks avasi Lieksan valkosuklaapashan, sama koko, hinta 0,95 euroo . Täs ol rahka lisäks voita, korinttei, valkosuklaata, appelsiinikuorta, sitruunaa ja kaunis purkki. Ensmäseks vierasti sitä valkosuklaata, mut jälkimaku ol hyvä, ja purkki tuntu liia pienelt.
Kolmaskii pasha ol Lieksan Laatuherkuist, sama koko 90 g, ja hinta 0,99 eli yhe euro. Tää ol miust paras. Sama nätti purkki, rahkan, voin ja sokeri lisäks munankeltuaist, korintit ja appelsiinikuoret, suolaa, sitruunaa appelsiinimehhuu, auringokukkaoljyy, ja tietekii ne E-alkuset lisät mitä muiskii. Ja tää ol kyl paras, oisi syönt het toise, ei vaa olt ennää. Tää muistutti enite sitä sitä oikeeta venäläistä ortodoksipashaa, jota en koskaa unoha. Ja täst mie jatkankii sitte tarinaa….
Kitty-täji pasha-resepti on miult kyl hävint, en löyvä vaik mite etsin, eikä Kitty-tätiäkkää oo olt ennää vuoskymmenii. Kitty-täti, Jekatariina, oli Venäjän emigranttei, joitte ommaisuus takavarikoitii, toiset pääs pakenemmaa, toisil käi huonost. Kitty-täti sai lähellee ommii ystävii Kirka Babitsini perheest, Kirkan äit ol paras ystävä, ja Kirkakii ussei käi Kitty-täjil varsikii ko hää viimessii vuosii asu Kouvolas. Kitty-täti men naimissii suure rakkautesa Pauli Vainion kanssa, setä ol Suome armeija alipäällystöö, ja hyö assuit meijä yläkerras kasarmil Hyydeparkis. Heil ei olt lapsii, ja Kitty-täti otti meijät kuus ikkääkui omiksee.
Meijä yhteiselo ol kohi lutusaa. Armeija rouvat kokkoontuit monest haastelemmaa keskenää pienis porukois, ja mie oli heit naurattamas, lausui vaik runoi Ella Erose tyylii, hyvi kohtalokkast, ja soan särkemät naiset nauroit. Ja ko meil tul jokkuu hätä, esimerkiks, jos isoäit ol tulos kyllää, ni äit supatti miul, et käy lainaamas Kitty-täjilt vähä voita, ko anoppi tulloo.
Ja sit ko Pauli-setä kuol, ni Kitty-täjin pit muuttaa Ranta-Uttii pienee mökkii, ja siit tul miule turvapaikka sit, ko isä ja äit erosvat. Meijä pit äiti kans hätäsee muuttaa Korial, ja miul ol tietekii poikakaver, ja tietys myöhästyi viimesest bussist. Sillo näin ainoo kerra Kitty-täjin vihasen, mut päästi miut tok sissää. Kylhä mie nyt ymmärrä, ei olt puhelimmii, ja varmaa äitkii ol huolissaa ommii murheitte lisäks viel miekii….
Myöhemmi Kitty-täti alko sairastella, ja mie oli luvant et miul saap soittaa ,jos hää joutuu sairaalaa. No se ol pääsiäise aikaa, ko sielt soitettaa, jot hyö ei ennää keksi mitä tehä, ko potilas ei syö mittää. Mie meni Kouvvolaa, ja sielkää viel en tajunt, et ol otodoksii paasto-aika, mut heikost täti kuiskais miul, jot tuo pari lusikallist vois paistettuu ahvent. onneks miul ol siihe aikaa katiska, ja onneks mie sai ahvenii. Ko mie sit seuraavan päivän meni tarjoomaa hyvi perattuu, ruo’otont ja voispaistettuu kallaa, ni kaks lusikallist täti söi, henkäs raskaat ja kiitti. Sairaalaskaa ei tiijetty paasto-ajast mittää
Seuraava kerra miut hällyytettii sitte, ko lääkär ol sanont, et nyt Kitty ruppee kuolemmaa. Halusi olla läsnä viimeset ajat. Siel kuolevii huonees täti makas liikkumata, mie hänt silitteli ja jutteli, ei mittää reaktioo. Välil hää hengitti, välil ei, sydän löi heikost ja pit välil taukoi. Lääkär käi kattomas ja sano, et ne on vaa kuolinkouristuksii. Sit mie en ennää keksint haastelemist, ni lauleskeli ja hieroi täji jalkoi. Yht’äkkii hää nost kätesä kohti huonee kato rajjaa, ja alko puhhuu venättä, ymmärsi vaa, jot hää puhu Pauli-sedäl, silmät loisti, hää näk rakkaasa. Sitä kest jonku aikaa, ja sit täti otti ja nukahti, hyvi rauhallisest. Miu ol pakko lähtee kottii ja töihi.
Myöhemmi, ko mie käin taas hänt kattomas, ni hää kerto kaik, mitä mie olin tehnt ja laulant ja sano, et se jalkoi hieromine tuntu tosi hyvält… se niist kouristuksist. Täs kuvas Kitty-täti on Pauli hauval.
Vast myöhää mie ymmärsi, mite tärkeit hyö olliit toisillee. Ja mite täti ol nii huolissaa ulkonäöstää, nenäkarvoi pit leikata, ja tukka ol aina kauniist. Hää iha oikeest usko tapaavasa Pauli, ja halus olla mahollisimma hyvänäköne. Mie harmittele vielkii, ette opetelt häne kans kunnol vennäikielt, sellast vaam et spakoini notse, trastuit, ja sit ko kaasuputkee vennäipojat rakensiit, ni miu pit mennä sanomaa, ko koskel ol kalastus kielletty, ni ”ripnaja lovla, sabresona,,,”ja tietenkin: ”jaa ljubljuu zibää”…
Kitty täti kerto nuoruudestaa paljo tarinoit, mite hää käi hienostokouluu Leninkraatis sama kavu toisel puolel mis Mannerheim käi ommaasa, ja mite Serpia suurruhtinatar toi hienostokoulu neitosil hienot pääsiäismunat…- ja siihe pashaa, heil tehtii ämpärkaupal, ja kerra ko heit ol kaks tyttöö ämpärrii kantamas, hyö kompastuit ja ämpär kaatuis laattial…. ja se ol kyl harmi. Ja suur harmi on sekkii, et se resepti on hukas. Mie teen pashan tämmösel, jonka tulos aikalail muistuttaa sitä aitoo ja oikeeta. Täs siul se. Sitä muute syötii sillo yöllä ko kaik riemuitsi, jot ”Kristus on ylösnoussu–” Koskaa ei täti nii vanhaks tult, etteikö iloinnu,ko hälle sinä yönä soitti!
Pääsiäispasha
100 g voita, 1-1,5dl sokeria (vaahdotetaan), 2 prk maitorahkaa, 2 tl vaniljasokeria, 2tl sitruunamehua, 2dl vatkattua kermaa, mantelia, sukaattia, rusinoita tms. valutetaan muotissa jääkaapissa vuorokausi…. Herkullista pääsiäistä!