Vanhat laivat ja laivareitit tapahtumineen heräsivät eloon, kun Ismo Talka vei yleisönsä nojatuoliristeilyllle Merenlahden kylätalolla Taipalsaarella keskiviikkoiltana.
Talka oli koonnut valtavan määrän valokuvia ja muita dokumentteja Kähönsalmen ja Pien-Saimaan rantojen ihmisistä ja tapahtumista, samoin kuin laivareittien aluksista vuosina 1872-1948, jolloin Pien-Saimaalla matkustajahöyrylaivat kulkivat säännöllisesti vuoroliikenteessä. Tarinaa riitti niin paikallisista asukkaista kuin seudulla poikenneista kuuluisuuksistakin. Omien tutkimustensa ohella Talka kertoi löytäneensä aineistoa Taito Salmen tekemistä haastatteluista.
Ismo Talka esitteli itsensä risteilyisäntänä. Kapteenina nojatuoliristeilyllä matkasi Taavetti Tikkanen, konemestarina Antti Ojansuu, konemiehenä Nestori Purtilo ja kansimiehinä Hömpin veljekset Iivari ja Taavetti – kaikki nimiä laivahistorian sivuilta. Mielikuvitusmatka tehtiin Tuulikki-laivalla, joka oli Savitaipaleen kunnan omistuksessa vuosina 1920-1951. Tuulikkiin mahtui 125 matkustajaa, joten Merenlahden talon 140 kuulijaa olivatkin jo osin ylikuormaa.
Tuulikki kulki päivittäin linjalla Savitaipaleen Lavikanlahti – Taipalsaaren kirkonkylä – Lappeenranta käyden reitin varrella olevissa tärkeimmissä laitureissa. Kolme viimeistä vuottaan Tuulikki teki vain tilausristeilyjä, muun muassa Saimaan kanavalle ja Imatralle. Nyt sillä ”seilattiin” kuitenkin Lappeenrannan Rutolasta pitkin Kähönsalmea Pien-Saimaan Haapaselälle ja Kelloselälle, sieltä Illukansaaren sivua Orjainlahdelle ja sitten Orjainniemen ympäri Merenlahden Pulkkaniemen laituriin. Laitureita matkalla riitti runsaasti niin Taipalsaaren kuin Leminkin puolella.
Matka alkoi Lappeenrannan Rutolasta, Lapotonnimelltä. Siellä sijaitsi Rovon saha. Saha valmistui vuonna 1900, mutta paloi marraskuussa 1910. Se rakennettiin uudelleen vuonna 1911 ja toimi aina vuoteen 1932. Ylivientilaitos, joka aloitti toimintansa Myllylammella jo vuonna 1890, jatkoi toimintaansa vuoden 1963 loppuun saakka.
Lehtikuvassa heinäkuulta 1934 Rutolan kansakoululla vierailee Ruotsin nykyisen kuninkaan Kaarle Kustaan isä, prinssi Kustaa Aadolf seurueineen. Prinssi oli seuraamassa Ratsuväkiprikaatin taisteluharjoitusta ensin harjoituksen johdon esikunnassa Rutolan koululla ja sitten maastossa Tuhkamäellä. Tuhkamäeltä seurue saapui vielä Rutolan koululle syömään lounasta. Lehtiartikkeli ja valokuva olivat jo vielä samana päivänä 21.7.1934 Etelä-Savo -lehdessä.
Kähönsalmen kapeimmilla kohdilla tehtiin venäläisten pioneerien johdolla niin kutsuttuja Pattertöitä salmen molemmilla puolilla, muun muassa Uitonniemen kohdalla, josta johtaa tie Kuukanniemeen.
– Eniten Pattertöitä tehtiin Juvolan tienhaaran, Artun pajan, kohdalta Kähönsalmen rantaan johtavan Tykkitien varrella, Talka tarkentaa vielä.
Kuva on Kähönsalmen Lemin puoleiselta rannalta. Vahingot eri tiloille olivat suuret. Merenlahden Tiaisenmäen tilalta kaadettiin puita 33.000 runkoa, joiden arvoksi laskettiin 74.000 markkaa. Kokonaistappioiksi tämän tilan osalta tuli 127.000 markkaa. Vuonna 1928 Korkein oikeus päätti: ”Suomen valtio ei ole korvausvelvollinen Venäjän tekemistä haitoista.” 1930-luvulla valtio maksoi kuitenkin joitain pieniä korvauksia. Metsien lisäksi vahinkoja tuli rakennuksille, niityille ja pelloille, jopa nuotta-apajille.
Kähönsalma seilasivat aikoinaan myös pirtulaivat Saimaan kanavalta Rutolaan. Varastivatpa salakuljettajat pirtua toistensakin apajilta, risteilysisäntä Talka kertoi.
Vuoden 1957 tammikuussa risteilymaisemissa nähtiin arvovieras, kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen hiihti Luumäeltä Lemin ja Taipalsaaren kautta Puumalaan ja edelleen Savonlinnaan. Lounaan hän söi Lemin Värtölässä Kujansuun talossa.
Talvisodan syttyessä Vapo laski Lauritsalan telakalta alas hinaajansa Olavi ja Aili, jotka siirrettiin suojaan Lemin Uskinlahdelle. Heinäkuussa 1944 Lemin Kantturaniemen parakkikylässä, kävi vieraisilla marsalkka C.G.E. Mannerheim.
Illukansaaressa Väkevän rantatelakalla laivanrakentaja Pekka Väkevä rakensi vuonna 1920 yhden Saimaan komeimmista tervahöyryistä itselleen ja taipalsaarelaiselle liikemies Mikko Kilpiälle. Valokuvan on ottanut Toivo Koskinen Illukansaaresta.
Illukansaaressa toimi Inkin kauppapuutarha. Kasvihuoneita oli myös Mielakansaaressa: Erkki Juntunen viljeli kasviksia ja omisti moottoriveneitä, joilla hän vei tuotteitaan myyntiin Lappeerannan torille. Saaripuutarhureiden toiminta kävi kannattamattomaksi vuonna 1956, kun kaupunki siirsi torimyynnin satamasta ylätorille.
Elokuussa 1922 Orjainlahdessa kävi sorsametsällä rakuuna, sittemmin jalkaväen kenraalina tunnettu Adolf Ehrnrooth luutnantti-veljensä Gustafin kanssa. Samoissa maisemissa, Orjainniemessä asui ja sävelsi kesällä 1898 Oskar Merikanto. Tekeillä oli Pohjanneito-ooppera, jota hän esitteli 30 -vuotispäivänään (5.8.1898) Orjainniemeen Viipurista tulleille musiikkialan yllätysvierailleen.
– Valitettavasti perimätieto, että Kesäillan valssi olisi tehty Orjainniemessä, lienee väärä. Ei ole mitään todisteita, että tämä sävellys, joka julkistettiin jo vuonna 1895 liittyisi jotenkin Orjainniemeen, Talka tähdensi.
Mielakansaaressa ja Valkeissaaressa on eletty jo kauan, kauan ennen laivojen aikaa, mistä todistavat kivikautiset kalliomaalaukset. Aittaluodolta lähellä Salastinsaaria löysi merenlahtelainen Osmo Kinnunen muutama vuosi sitten ison kirveen ja kaksi puukonterää, jotka ovat noin tuhat vuotta vanhoja – ilmeisesti hautalöydös.
Lemin kirkon kellot
Riutanselän pohjassa?
Kinnunen oli mukana Merenlahden risteilyllä ja kertoi muista löydöksistään, joita hän on tehnyt veden alta viistokaikuluotaamalla. Vedestä on paljastunut noin 70 hylkyä, joista merkittävin Puulavedeltä viime kesnä löytynyt rautainen hinaaja Kyttä. Se oli uponnut vuonna 1910 ja löytyi nyt 18 metrin syvyydestä.
– Kähön suoralta Rutolan ja Illukansaaren väliltä olen havainnut 12 hylkyä, Kinnunen kertoi.
Siitä lemiläinen Jarmo Tölski saikin päähänsä kysyä, olisiko mahdollista löytää Pien-Saimaasta Lemin ensimmäisen kirkon kellot, jotka varastettiin ja joita oltiin viemässä Taipalsaarelle. Kinnunen kertoi, että kirkonkello on kovin vaikea havaita luotaamalla kivikkoisesta pohjasta, mutta Illukansaaresta Taipalsaarelle menevän talvitien paikkeilta Riutanselällä hän on havainnut jotain reeltä näyttävää. Jospa 1600-luvulla hävinneet kellot olivat siinä reessä…
Suorastaan kutkuttavan kiinnostavalla tavalla esiintuotuja historian tärppejä ja tarinoita läntisen Saimaan rantamilta. Mitä vielä löytyykään?
Tämä oli vasta ”Nojatuoliristeily no 1”. Seuraava on ”Nojatuoliristeily no 2” on Merenlahden Kylätalolla 27.8.2025 klo 18, jolloin tarkastellaan reitillä Lappeenranta- Taipalsaaren kirkonkylä – Merenlahden Talanlahden olleita tapahtumia.
Samalla kirjoitan vesiliikenneosuutta tekeillä olevaan Illukansaaren kyläkirjaan, jossa käsitellään myös Illukansaaren lähitienoita mm Lemin puoleisella rannikolla.
Täytyy muistaa, että paikallinen matkustajahöyrylaivaliikenne alkoi Lapvedellä jo vuonna 1872 reitillä Lappeenranta – Taipalsaaren kk – Savitaipaleen Lavikanlahti. Tuon kirjassa esille kuvien muodossa mm ensimmäisen matkustajahöyrylaivan ”Joutsenen”, joka valmistui Viipurin Konepajalla vuonna 1872 ja liikennöi em reitillä, jossa ”Joutsenen” lisäksi kulkivat myöhemmin myös ”Lauritsala”, ”Taipalsaari”, ”Taipalsaari II”, ”Sven Dufva”, ”Savitaipale”, ”Tähti”, ”Anttola”, ”Iniö” ja tietysti pisimpään Savitaipaleen
kunnan omistama ”Tuulikki” vuosina 1920 – 1948.
Lemin puoleisella rannikolla tutuksi tulivat ennen kaikkea vuosina 1916 – 1936 ”Koski” -laivat eli ”Koski” (ex -”Kinkamo”), ”Koski II” (ex-”Sotka”) ja ”Koski” (ex-”Taipalsaari II” ja ex-”Joutsen”). Myös ”Turisti II” tuki kävi samoissa laitureissa vuosina 1937-1940.
Huviristeilyjä tekivät myös Lapveden läntisellä alueella ”Salmetar”, ”Saimaa II”, ”Turisti” ja ”Ahti”. Toki oli muitakin aluksia, joista myös kerron.
Markkinatuureilla saattoi olla mm ”Ristiina”, ”Partakoski”, ”Salmi”, ”Muikku” ja ”Maavesi”. Pattertöiden aikaan syksyllä 1916 Kähösalmen Uitonniemestä lähti pienempi höyryvene ”Tuulikki” käyden Pihlajarannassa, Mittarniemessä, Sääkslahdessa ja Kuitonrannassa sekä Illukansaaressa.
Säännöllinen matkustajahöyrylaivaliikenne loppui vuonna 1948.
Lisäksi alueella oli useita moottoriveneitä, joilla kuljetettiin tavaraa ja ihmisiä, kuten mm Erkki Juntusella oli Mielakansaaressa.
Kähönsalmella liikennöivät vuodesta 1890 alkaen myös hinaajat ja niiden perässä olleet lotjat sekä tietysti tervahöyryt Rutolaan. Nämä alukset olivat pääasiassa W. Gutzeit & Co:n.
Tapahtumia reittien varrelta olisi yllin kyllin useisiin ”risteilyihin”.