Silloin kun kevätaurinko häikäisee valollaan sielun ja maiseman, todetaan, että onpa kaunis päivä. Eukkomamma sanoo tänään, harmaana lauantaina, että onpa kaunista.
Mutta kun kuura kuorruttaa jokaisen kuusenneulasenkin ja aavistus auringosta taivaanrannan pilvien takana heittää arkaa valoa, niin maiseman sävyt ovat aivan toista kuin kirkkaan aurinkoisena päivänä. Melkein mustavalkoista, mutta ei ihan.
Vähäluminen, liki lumeton talvi on pitänyt eukkomamman sukset orrella. Jäälle mamma on kuitenkin uskaltautunut jo monesti, kun kerran siellä autoillakin huristellaan.
Kyllä jäällä hiihtäenkin pääsee liikkeelle. Tasatyöntäjät viilettävät parin sentin hangella, eikä latujen tukkeutumisesta tuiskussa ole pelkoa.
Eukkomamma sen sijaan on pistänyt menemään ilman suksia, kävelysauvoin ja liukuestein varustautuneena. Onpa jälleen hauska katsoa rantoja ja maisemia järveltä päin. Vene kun tuppaa kesäisin jäämään rantaan.
Kiitos Kaija ihanasta maisemakuvasta!
Kun tätä katson, niin tuntuu ihan tuovan viilennystä meidän pitkäaikaiseen, jo yli kuukauden kestäneeseen hellejaksoon…+41 taas tänään.
Yritin arvailla, että mistä päin Lahnajärveä olisi…olisikohan Suntianrannasta Tawastinniemeen päin?
Luvallasi teen tästä suurennetun printin.
Parhain terveisin
Riitta
Kommentointi ei ole käytössä.