Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Helatorstain kaunis sää houkutteli satoja ihmisiä jumalanpalvelukseen Savitaipaleen Hakamäelle.
Esiintymislavasta oli saatu aikaan kaunis alttari risteineen ja kynttilöineen .Tässä rovasti Ossi Hjerppe pitää hiukan toisenlaista saarnaa, kertoilee Martin Lutherista, joka oli kirjoittanut jopa satukirjoja.
Ja vaikka aina väitettään,että Luthe ne teesit aikanaan naulasi Wittenbergissä kirkon oveen,niin itse hän ei ihan varmasti sitä enää muistanut.
Kysyttäessä vaimon nimeä, niin sen hän kyllä muistaa, muuten ei olisi kotiin menemistä, vaimo on Katharina von Bora! Ihmeellistähän se on, että pää on vielä noin terävä yli viisisataavuotiaalla! Nykypäivän menosta hän tuumaili, että ” näin minä silloin sen arvelinkin menevän..”
Juhlapäivään oli sovitettu monenlaista toimintaa ja ohjelmaa, ja tämä 1×2-kilpailu Lutherin ajoista oli yksi niistä. Vastauksia siis tarkistettiin hänen itsensä hyvän muistin mukaan.
Helatorstai oli myös lasten kirkkopyhä, tässä kuvassa päiväkerholaiset lauloivat kauniin laulun siitä, kuinka lapsonen pieni, mutta Jumala on suuri.
Laulaa saivat myös ensi syksynä koulutiensä aloittavat.
Tässä kuvassa koko joukko siunataan, jokainen ihan henkilökohtaisesti, nimellä.
Juhlassa laulettiin paljon, ensimmäinen ”Laulu kuuluu kirkkotiellä” vuorovirtenä, pastori Hanna Kilkkinen lauloi säkeet ensin itse, ja sitten me kirkkokansa yhteen ääneen uudestaan. Monen monta Lutherin virttäkin laulettiin, tutuimpia ”Jumala ompi Linnamme” ja ”Enkeli taivaan”. Eikä suvivirttäkään unohdettu. Kanttori Aino Juntusen säestykset soivat hienon äänentoiston ansiosta kuin kirkossa ikään.
Kylät oli kutsuttu mukaan nimikyltteineen. kirkonmenojen jälkeen Pettilän naise piknikillä, vasemmalta Marjatta Väisäne,. Ester Lahenmies, Sirpa Ihanus, ja Merja Ahtianen.
Kylttejä oli monenlaisia, ja Ossi Hjerppe kiertelikin sitten yleisön joukossa haastattelemassa eri kylien ihmisiä , Hämäläisistä oli mukana mahtava kyltti, johon oli maalattu kaikkein kaunein maitokoppi.
Kotiseutuyhdistys oli huolehtinut kahvituksesta, kaikkihan eivät eivät omia eväitä tuoneet. Pikkurahalla sai melkoiset herkut nauttiakseen. Päivä oli niin mukava, että yks ja toinen henkäisi, että tällaisia kirkonmenoja pitäisi olla useammin, ulkona, luonnossa, Luojan kirkossa.