Lähes kolme vuotta kestänyt puurtaminen ja lakiviidakossa tarpominen on tuottanut tulosta Interrockin louhoshankkeen kaatamiseksi
Savitaipaleen Kaihtulan kylässä Kuusikon tilalla. Korkein hallinto-oikeus palautti Interrockin hakemuspaperit hakijalle.
Kyläläiset olivat melkein sataprosenttisesti louhoshanketta vastaan. Vain muutama ”ei osaa sanoa” -ääni ilmaantui. Louhos sijoittuisi keskeiselle paikalle kylässä ja vaikutus olisi laaja puuston poistamisen jälkeen. Myös erämainen Rapajärvi olisi muisto vain.
Alueella ei ole sinänsä erityisen arvokkaita luontoarvoja, ellei aivan tasaista Valsinkalliota lasketa geologisesti ainutlaatuiseksi. Tosin luontoarvoja ei ole kartoitettukaan virallisesti Valsinkalliolla. Kantarellit ja naavat katoaisivat varmasti.
Tammikuussa tuli päätös Korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Kyläläiset olivat vedonneet Savitaipaleen ympäristöviranomaisen puutteellisiin tietoihin ja
epämääräisiin lausuntoihin louhostyön haitoista – lähinnä koskien asutusta, perinteisen kylämiljöön tuhoutumista ja mahdollisia haittoja
maanviljelykselle.
Nyt paperit on palautettu ja Interrockin täytyy aloittaa hakemuskierre alusta saadakseen ympäristöluvan louhintaan. Kallioalue on niin pienialainen, että toivottavasti lupahakemusten vireillepano ei maksa vaivaa.
Savitaipaleen kunta antoi jo aiemmin siunauksensa asialle, mutta kyläläiset ”pistivät hanttiin”. Ehkä siitä olisi pari tilapäistä kivenkuljetustyöpaikkaa syntynyt – hirvittävien pöly- ja metelihaittojen ohella. Kaikkihan perustui vain ja ainoastaan lakiin. Lakiin vain on syytä perehtyä tavallisen kyläläisenkin. Netistä kaikki löytyy tarvittaessa, mutta onko mummonmökkiläisen otettava tuomari oikeuksiaan ajamaan? Toivottavasti voimme tulevaisuudessa paremmin luottaa kuntamme viranomaisiin.
Näin kovat muutokset aiheuttavat myös huomattavaa pelkoa ja ristivetoa kyläläisissä ja parisuhteissakin. Monet Kaihtulan uudet asukkaat olivat muuttaneet maalle seesteisempään elämään pyrkiessään ja sitten tuli ”louhosuhka” varjostamaan maaseudun rauhaa.
MARKKU PIIPPONEN