Seinäjoen maatalousnäyttelyissä esittäytyi myös Seinäjoen seurakunta. Osastolla sai pyörittää kirkkopyörää, jossa voi voittaa ”Tasku-Martin”, ottaa selfien Martin Lutherin kanssa tai naulata omat teesit
..no nämä jäi tekemättä, mutta pyöränpyörityksessa saatiin vapaaliput Lakeuden Ristin torniin.
Sinnehän meillä oli tarkoituskin ennen kotimatkalle lähtöä mennä, joten kiitimme kauniisti. Kahvitkin kirkon juurella saataisiin…
Kirkko on niin massiivinen, ettei siitä kunnon kuvaa saanut mistään suunnasta, mutta jonkinlaisen kuitenkin pihanurmikolta..
Ei se ole kovin kovin kaunis ulkoa päin, mutta katsokaapas sisään!
Onhan se mahtava, valoisa ja hyvin pelkistetty, erilaisella tavalla kaunis. Alttaritaulua ei ole, mutta oleellinen on, risti.
Kirkossa pidetään tietenkin paljon konsertteja, mutta hyvin harvoin se on täynnä – kuinka voisikaan olla, näin valtava! Mutta luulen, että harva urkutaiteilija tai kanttori on päässyt tällaisia urkuja soittamaan!
Aikoinaan Utsjoen kirkon kesäopas soitti meille urkuja, mutta tällä kertaa ei tullut mieleen edes kysyä!
Torniin pääsee hissillä, ihan sellaisella vanhanaikaisella,jossa on haitariovi. Portaitakin tietysti pääsee, mutta niitä on yli 600! Ja vaikka alhaalta näyttää, että tornissa on hyvin mitättömät kaiteet, niin kyllä ne siellä ylhäällä on niin korkeat ja vahvat, ettei sieltä putoamaan pääse. Koko lakeuden sieltä näkee, mahtava kirkko kaiken kaikkiaan.
Ihan erilainen on Petäjäveden Wanha kirkko.
Vanhalla haustausmaalla kivet ja ristit ovat kallellaan. Puuaidan viereen on varattu paloletkuja. Sähköjä kirkossa ei ole.
Sisäänkäynti on erikoisesti kellotapulin kautta. Lattialankut ovat valtavia, ja tapulin katossa kellojen nostoluukku kuvaa sinistä taivasta.
Kun tämä kirkko on rakennettu 1760-luvulla, niin lattialankut ovat vielä vanhemmasta kirkosta! Nykypuu ei kestäne niin kauan!
Kirkossa ei ole koskaan ollut urkuja, vaikka joskus rahaa niihin kerättiinkin. Saarnastuolin lähistöllä on lukkarin tuoli, josta hän virrenveisuuta johti.
Alttaritaulu on C.F.Blomin 1843 maalaama. Upea alttariliina on kopio, sekin jo todella vanha, aito on tallennettu (Kansallis?-)museoon. Ei tuota kopiotakaan ihan joka eukko pystyisi tekemään, niin on monimutkainen!
Kirkon lattialuukku kiinnostaa kovin ihmisiä, sen alla on ollut sekä viini- että ruumiskellari. Sinne on haudattu ihmisiä kauan sitten. Kirkon sisäkatto on aivan upea hirsityön taidonnäyte kaikkien kaarineen.
Kirkon ikkunoita on jossain vaiheessa suurennettu, lasit ovat eläväistä puhallettua, jonka läpi valo kyllä tulee, mutta maisema kuplii ja huojahtelee katsojan silmissä. Sakastissa on vitriinissä vieläkin vanhempien ikkunoiden vihertävää, tuskin läpinäkyvää lasia pikkusirpaleina.
Tallella on myös ns. häpeäpenkki. Tuntuu jotenkin tutulta, että mitä suuremman synnin on tehnyt, sitä korkeemmalle joutui istumaan….Ahneet ja muut pahantekijät kun nykymaailmassa tuntuvat pärjäävän tavallista ihmistä paremmin.
Kun Petäjävedelle rakennettiin uusi kirkko, kelloja ei täältä siirretty sinne. Näiden kellojen ääni on tallennettu, ja se kutsuu ihmisiä Jumalanpalvelukseen uudelle kirkolle. Kaikkea tämä digi-aika tekeekin mahdolliseksi!
Petäjäveden Wanha kirkko on Unescon maailmanperintökohde, ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Yhä edelleen siellä kastetaan lapsia ja pidetään häitä ja konsertteja.
Ja yhteenvetona: molemmissa näissä komeissa kirkoissa on jotain yhteistä. Erittäin huonosti istuttavat penkit.