Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Hyvät opasteet neuvoivat tulijoita Korppilan tilalle Savitaipaleen Säänjärvellä. Tilalla Mirva Jukkara ja Jorma Jäppinen kasvattavat kyytökarjaansa, ja monenlaisia muita eläimiä.
Laitumella elämästä nautiskelivat lehmät katsellen raukeina ihmisiä – mitähän nuo kaikki täällä tekevät!
Lypsylehmillä oki mahtavat liivit utareen suojana, nupoutettujen seurana yksi sarvipää, kohta 13-vuotias.
Puutarhassa oli oikein markkinameininkiä, grillissä tirisi kyyttömakkara, tarjolla oli kahvia ja jogurttimaistiaisia.
Myyntipöydässä oli monenlaista käsityötä, nurmikolla linnunpönttöjä, puunkantotelineitä ym.
Ja voi niitä valtavan upeita vaaleanpunaisia pioneja! Muutama tyttönen istui nurmikolla ihaillen pikkutarhassa olevia kissanpentuja harmitellen , kun vanhemmat eivät suostu ostamaan niitä. Pari ruskeaa kanaa kuopsutteli pihan laitamalla.
Päivän mittaan tytär Jasmin Jukkara oli vetänyt monta esittelykierrosta tilalla, tässä ollaan lammaslaitumella (kuva 912 ), Jasmin oikealla sinisessä puserossa.
Kanalassa nähtiin myös harvinaisuus, aitoja savitaipalelaisia kanoja, vanha rotu.
Kun Jasmin toi tarhasta kanan silitettäväksi, hätäiltiin, kun portti jäi auki. Ei haittaa, ne on muutenkin vapaana, nuo kanat ja komeat kukot. Kiekuja kuuluikin vähän sieltä sun täältä. Kaksi puhtaan valkeaa isoa hanhea katseli kummissaan, kun porukka siirtyi silittelemään ankkoja. Pienessä altaassa oli niille vettä, josta joku kävi välillä hörppimässä, joku uida polskimassa.
Kyyttökarjan Jasmin houkutteli aidan viereen punaista ämpäriä taputtelemalla ja kutsuhuudoin. Sieltähän ne tulivat, pienet vasikat juoksujalkaa hännät pystyssä, emot hiukan arvokkaammin. Taisivat ihmetellä tätä touhua ja meitä katsojia, pari nuorta kyyttöä kiipesi jopa ruokintakaukaloon seisomaan paremmin nähdäkseen.
Päästiinhän sitä laitumelle lopulta itsekin.
Jotkut lapsista silittelivät lehmiä rohkeasti, joku pelkäsi mahtavia ammuntoja, ”ammuuu”, ja joku halusi varalta olla sylissä koko ajan.
Jasmin kertoi tämä tilan olleen suvun hallussa jo pitkään, kymmenen vuoden päästä tulee 300 vuotta täyteen!
Luomuna Mirva Jukkaran ja Jorma Jäppisen tila on ollut viisi vuotta.
Tilalta saa kyytönlihaa niin makkarana kuin muissakin muodoissa, ternimaitoa pakasteena ja monennäköisiä ja kokoisia munia, joiden maku on peräisin luonnosta, pihapiiristä.
Moni vierailija henkäisi, että tällaista se karjanpito pitäis ollakin. Näkee,miten eläimet nauttivat – mutta mitenkäs, jos on 200 lehmää..Tämä on työtäpelkäämättömän elämäntapa, koko ajan on kiinni huolehtimassa eläinten hyvinvoinnista EU:n yhtenään muuttuvien määräysten puristuksessa. Hyvää jatkoa tilanpitäjille!