Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Tänä kesänä säät ovat olleet hiukan puolueellisia. Monet pihatapahtumat on ollut pakko supistaa sisätiloihin, niin myös ihanaan pihapiiriin suunnitellut Suvilinnun laulajaiset.
Välillä vettä tuli kaatamalla, hetkittäin oikein kaipasi ulos tähän uskomattomaan kukkien ja hirsirakennusten, kotimuseon ja suloisen pikkukirkon keskelle.
Pieneen somaan tupaseen ja osin jopa kuistille sopu meille sijaa antoi, ja tunnelmallinen ilta täyttyi lauluista, vatsat vastapaistetuista herkuista ja oman valinnan mukaan joko tavallisesta tai laavulla (sateessa!) keitetystä nokipannukahvista. Ehkäpä ensi kesänä päivä paistaa ja Suvilinnut laulavat ulkosalla!
Urkukonserttia ei toki sää haitannut.
Kanttori Aino Juntunen sai Suvilinnun laulajaisten ahtaasta porrasaluspaikasta siirtyä seuraavana iltana Savitaipaleen komean kirkon urkuparvelle.
Urkurin iltasoitto alkoi mielestäni edelleen vesiteemalla, kun ensimmäinen kappale soi korvissani ihan selvästi pikkupurosena, joka poukkoili yli kivien, solisi välillä suvannossa ja voimistui kulkemaan koskena, kunnes taas liplatti tyyntyen -mielikuvitus on mahtava, jos vain kuuntelee!
Olihan mukana tuttuakin musiikkia, mutta muuten keskityin vain sulkemaan sieluni silmät, ja avaamaan korvat. Loppupuolella oli sitten hieno osio, kuin huilumusiikkia – eikä siinä kaikki, tämä ”huilu” ei suostunut vaikenemaan, vaan seuraavassa osassa se hauskasti pisti soolonsa suuremman musiikin väliin, melkein kuulumattomasti. Hienoa!
Lappeenrannan Hiekkalinnaa sää on kohdellut ikävästi. Toisin paikoin rankat kuurot ovat murentaneet taitavasti tehtyjä lasten mielikuvituksen tuotteita.
Tässä tulevaisuuden auto, johon sentään vielä ihmisiä menee – ja mahtuu, sillä auto pienentää heidät, jotta kyytiin mahtuu tosi paljon menijöitä.
Mäntyperän Iloiset Pihalaulajaiset olivat oikeastaan floppi. Koskaan laulajia ei ole ollut näin vähän, vajaat neljännessata! Sää oli tuhnuinen, pariin otteeseen aamutuimaan tuolit oli kannettu ulos ja takaisin sisään, ja lopulta ennakoiden puolet ulkona puolet sisällä, kaiken varalta
Piti miettiä, laittaisko tähän kuvan niiltä alkuvuosilta jolloin laulettiin ison pihakuusen katveessa niin, että Eikan haitari sai kuusenpihkakasteen, tai myöhemmiltä aurinkoisilta ajoilta.
Tässä kuitenkin hiukan alakuloinen kuva -kaikki ovat lähteneet ja piha hiljennyt, laulajat ahkeroineet korjaamalla tuolit pois katoksen ympäriltä.
Mutta kerrottakoon, että jälleen kerran laatu korvasi määrän, laulu ja soitto raikuivat niin pihalla kuin tuvassakin!
Savitaipaleen kirjastossa on menossa viimeinen viikko, jolloin voi nähdä Eero Korholan hienoja luontokuvia pohjoisen pakkasista kesäisiin norppakuviin, ja Gellariassa jatkuu myös tämän viikon Kansantaideyhdistyksen runsas ja upea näyttely. Sieltä jäi mieleen nuoren Saskian maalaukset. Tältä neitokaiselta voi odottaa mitä vain!
Ja Paimensaaren Eeva Jokipellon juhlanäyttely päättyy sunnuntaina Mieskuoron konserttiin. Mäntyperän kesänäyttely jatkaa vielä koko elokuun – sopimuksen mukaan.
Tähän viikkoon mahtui vielä Hakamäen kesäteatterin ”Ristniemen Antti”. Kesäteatteria parhaimmillaan, vanhaan tapaan ylinäyteltyä, mainiosti musiikilla (livellä!) säestettyä, huikeita unipätkiä, ja pienieleisesti, liikuttavalla tavalla esitetyin ajasta iäisyyteen siirtymisineen, aivan uskomattoman hienot kohtaukset! Ja suorastaan hulluuteen asti riemukas mootorisaha-haitari esitys,huh-huijaa.
Tässäpä loppukiitosten aika, vielä ehtii katsomaan tämän viikon ajan!