Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Jyväskylä-rallit ovat olleet ja menneet, mutta kuvat ja muistot elävät mielessä.
Muistoja syntyi niijn rallista kuin sen katsomoistakin.
Meillä oli tarkoitus mennä jälleen tuttuun Ouninpohjaan, mutta jo menomatkalla kuultiin radiosta, että Kakariston parkkipaikka oli suljettu edellisyön rankkasateen pehmennettyä pellot. Suunnitelmiin tuli siis muutos. Päätettiin mennä katsomaan millainen paikka on Saalahti, jossa ei aikaisemmin olekaan käyty.
Siellä oli kaksi katselupaikkaa, me jäimme ensimmäiseen, ja huomasimme, että siinäkin pelto oli jo valmiiksi pehmeähkö. Mutta kulkureitit kaurapellon laitamalla oli hyvin nauhoitettu, ojien ylitykset leveillä laudoituksilla helpoiksi tehty ja joen yli rakennettu silta huippuluokkaa
Jäimme sillan korvalle katsomaan – kuvittelin että siinä saa hienoja kuvia, kun autot ryntäävät jyrkästä mutkasta suoraan sillalle.
Pellolla nuorukaiset tarjosivat helppoa kyytiä paikalle, mönkijän perään kärryyn oli sidottu oikeat tuolit lujasti kiinni, ja vitosella sai kyydin pitkin pellon piennarta tarvitsematta rämpiä metsän kautta…aika moni tätä huvia kokeilikin.
Katselupaikalla nauhoituksen viereen oli tietenkin ensimmäiset ehtineet retkituoleineen, ja niinhän siinä kävi, että aina auton tullessa nousivat seisomaan kuvia ottaakseen ja peittivät takimmaisilta näkyvyyden. Pikkusen harmitti. Mutta vielä taaempana tuolilla istui mies, joka ei varmasti nähnyt mitään!
No, kun nämä edessä olijat lähtivät etsimään uusia paikkoja ja pääsimme aidan viereen, tämä engalantia puhuva herra kysyi kohteliaasti saisiko hän siirtää tuolinsa siihen viereemme….Ja kun lopulta lähti , oikein kumartaen kiitti!
Paikalta löytyi kahvi- ja makkarateltta, mutta ei yleisövessoja! Niinpä pitkin metsänreunoja näkyi monenlaista hädänalaista helpotusta etsimässä. Naisihmiselle ei kyselyistä huolimatta pelastuspaikkaa löytynyt, kunnes kohtelias järjestysmies melkein talutti minut kiellettyä tienpätkää myöten ainoaan Bajamajaan lähtöpaikan ääreen, vain toimitsijoille tarkoitettuun!
Eikä siinä kaikki, toimitsijanainen tuli sitten oikein kädestäpitäen auttamaan takaisin yleisön joukkoon, hymyillen.
Saatiin kuulla, että vessoja mahdollisesti löytyisi kilometrin päästä, toiselta katselupaikalta. No eipä ollut sielläkään tavalliselle kansalle, aidatulla VIP-alueella varmaan olisi ollut. Mutta olihan täällä paljon muuta. Oli lettukahveja ja myyntikojuja, hieno maisema ja vesistö ,jossa pienellä ”sisävesilammella” kellui oikein huvipursia! Ja ykskaks yllättäin törmättiin tuttuihin kavereihin makkaranpaistossa! Kohteliaasti tarjosivat meillekin!
Rallikohteliaisuus loppuikin siihen. Ajoradalla ei tietä toisille annettu, vaan kyyti oli kylmää ja kovaa. Hetkellisesti oli mahdollisuus jopa neloisvoittoon Ogierin pudottua kisasta pois. Harmillisesti Jari-Matti Latvalan autoon tuli sähkövika.
Jo varmaksi julistettu voitto valui hienosti ajaneen Esa-Pekka Lapin laariin.
Suomalaisten kolmoisvoiton puoletaan pilasi britti Elfyn Evans, mutta kolmanneksi ehti Juho Hänninen.
Ilman spinnausta kärkeä olisi hätyytellyt myös nuori Teemu Suninen.
No,kyllähän se tavallaan se kohteliaiisuus jatkui vielä paluuruuhkassakin, pakosta kylläkin. Niin siellä vain nämä ”paremmat” autotkin ruodussa pysyivät, vaikka eivät tavallisessa liikenteessä mitenkään voi kenekään perässä ajaa!
Jatkuisipa samanlainen tottelevaisuus ja toisten huomioon ottaminen pikkusen pitempään kuin vain poliisin ja järjestysmiesten valvovan silmän alla!