Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen seudun luonnonsuojelyhdistys kokoontui syyskoukseensa Kuolimon rantaan Lepänkannon laavulle.
Yhdistyksissä yleensäkin erovuoroiset ihmiset tekevät vuosikausia töitä, sillä pilvin pimein tarjokkaita hommiin ei ole. Niinpä hyvät ihmiset väsyvät vuosien varrella. Näin on käynyt Savitaipaleen seudun luonnonsuojeluyhdistyksessäkin.
Yhdistystä ei kuitenkaan haluta lakkauttaa ainakaan vielä, ja niinpä päätettiin varsinkin sihteerin työtaakka helpottaa sillä, että ensi vuosi ajetaan puolivaloilla, pidetään vain pakolliset syys- ja kevätkokoukset. Hallitus pitää yhteyttä tarpeen mukaan joko sähköpostilla tai puhelimitse, ja tutuksi tulleita raameja noudatetaan tapahtumien suhteen nimenomaan voimien mukaan.
Syyskokousta vietettiin Kuolimon rannalla Lepänkannon laavulla kahvitellen ja makkaraa paistaen. Jos kokousjoukkoa katsoo, niin tulevaisuus on varsin valoisa, keski-ikä taisi jäädä hyvin alhaiseksi, kun aikuisia oli 5, ja lapsia 6…
Kokouksen päätteeksi tutusttiin Seppo Vuokon opastuksella Kuolimon rantamuodostumiin. Veden pinnan korkeuden ja jäiden puskemat rantatöyräät uljaine mäntyineen ovat monien kertomusten arvoisia.