Kaava-asiat ovat pinnalla Lemin kirkolla tänä keväänä, ja eukkomammakin on niitä paljon pohtinut. Ihan senkin takia, että kaavat tehdään myös tulevaisuutta varten, ja se taas on Lemillä monella tavalla hämärän peitossa.
Kun kirkonkylään ei varmuuden vuoksi pystytetä kunnantaloa kuin muutamaksi vuodeksi kerrallaan, niin miten kirkonkylää oikeastaan kaavoitetaan? Tehdäänkö kuntakeskuskaavaa kuntakeskuspalveluineen vai Lappeenrannan kyläkaavaa?
Jos ollaan jälkimmäisen kannalla, onko järkeä kaavoittaa pieniä omakotitontteja tai kerrostaloja, jos palvelut häviävät mikä minnekin? Riittääkö edes nykyisille tonteille ostajia, jos ei ole takeita, että kirkolla saa jatkossakin palveluja?
Tai no tietysti riittää: itänaapurista. Datshojen rakentajien palvelut kun ovat Pietarissa, ja mitä syrjäisemmäksi Lemin asema muuttuu, sitä parempi on luonnon rauha.
Ihan toiseen suuntaan kuitenkin – onneksi – puhuvat väkilukutilastot. Lemin väestökasvu oli yli 20 henkeä viime vuonna ja alkuvuodesta kasvu on jatkunut. Suhteellisesti se on nopeinta koko maakunnassa, joten siinä mielessä kuntaliitokset ovat turhia – ellei Lemistä sitten tule maalaiskuntien veturia.
Kasvukunta Lemin imagoon hyvine palveluineen varmasti sattuisivat myös kerrostalot. Vai mitä mieltä olette? Kommentoikaa ja antakaa äänenne Kirjavan kyselyyn, joka tätä kirjoitettaessa näyttää nippa nappa puoltavan kerrostaloja. Taustaa kyselylle löydätte viime viikon kaavoitusjutusta.
Lemistä on maalaiskuntien veturiksi.
Asia on meidän omissa käsissä. Se tietää yhteistyötä niin järjestöissä kuin poliittisessa kentässä. Siihen tarvitaan kerrostaloja, jotta lemiläisillä on vapaus valita asuinmuotonsa. Jokaisella elämäntilanteet muuttuvat. Milloin omakotitalo, milloin rivitaloasunto tai milloin kerrostaloasunto on paras vaihtoehto. Siihen tarvitaan uusia yrityksiä joko peustettavia tai muualta siirtyviä. Siihen tarvitaan lisää toimitiloja niin teollisuudelle, palveluille kuin kaupalle. Siihen tarvitaan välittämistä toisistamme. Ennenkaikkia välittämistä ja panostamista lapsiin sekä nuoriin. He tekevät meille tulevaisuuden. Kun me autamme heitä nyt, he auttavat meitä tulevaisuudessa.Yhteinen tekeminen saa aikaan positiivisen imun. Tai sitten valitaan se toinen tie; ei tehdä mitään ja arvostellan muita. Istutaan paikallaan ja ollaan negatiivisen kateellisia niille, jotka edes ytittävät. Odotetaan, että ”joku muu” tulee ja tekee mitä on tehtävissä. Kuka on se viimeinen joka sammuttaa valon poistuessaan Lemi nimisestä kunnasta?
Minä valitsen mielummin ensimmäisen tien. Hyvät lemiläiset, meissä on se voima, jolla saamme myös ihmeitä aikaan.