Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kolin pieni puinen kirkko oli pihaa myöten puettu pääsiäiseen. Valtava lumivuori oli muuttunut Golgataksi, korkeimmalla kohdalla kolme lankkuristiä. Miten vähällä vaivalla aikaan saatu juuri oikea tunnelma!
Tuli mieleen ne kesäiset sielunkellot, jotka kaikuivat kauas metsäpolulle. Sisälle kirkkoon en vielä ole päässyt…
Sen sijaan laitan tähän kuvan Kolin hautausmaasta. Lunta oli niin paljon, että omaiset olivat kaivaneet kiviä ja kynttilälyhtyjä esiin hangesta muistokäynneillään, vain korkeimmasta kivestä näkyi hangen pinnalla hiukkasen.
Luulen, että täälläkin monet polttavat muistokynttilöitä kotipihassa. Vaikka pääkäytävät on aurattu, niin melkein navigaattoria tarvitsisi omaisen haudan täältä löytääkseen….
Polttopuupino on myös kaivettu hangesta kevätauringon kuivattamaksi mökkitien varressa…
… ja kävelysauvoja pidin mittatikkuna tienvarren lumia mittaillessani.
Tuolta jostakin tien päästä löytyy myös hieno mökkimme Karpalo, jonne nämä mittatikut unohtuivat odottamaan seuraavaa reissua.
Tämä mökki olisi ihan oman tarinan arvoinen. Kierrätys- ja luontoihmiselle aivan huippuratkaisuja täynnä.” Ota mitä on ja tee niistä talo” -tyyliin rakennettu hyvin toimiva mökki keskellä luonnonrauhaa. Maisemassa vaaroja, ryteikköjä, suota ja järvi, pihassa laavu ja kota, rannassa rantasauna ja vene. Loistava latu lähtee melkein pihasta
Linnunpönttöjä näkyy siellä täällä, ja nopeasti linnut löysivät tarjolle laitetut siemenet nytkin.
Hyvä puulämmitteinen sauna, kuivat puut kuistilla, ja pesuhuoneen kaakelointi loistava. Ei ollut yhtä ainoaa laatua ja väriä, vaan taiteellinen isäntä oli sovitellut laatat kauniiksi kokonaisuudeksi. Samalla tavalla upean itsemuuratun takan eduspellit – kahta laatua, mutta hieno kokonaisuus!
Seinillä on isännän maalamia tauluja, ja mitkä unet hyvässä vuoteessa saikaan! Rahastuksenmaku puuttui tästä mökistä, täälläkin tärkeintä on matkalaisen viihtyvyys. Merilänrannan rantamajat on pantu tarkasti muistiin vastaisen varalle.