Lemi 1918, osa 11.

Valkoiset valloittivat Savitaipaleen kirkonkylän punaisilta kaksipäiväisessä taistelussa 23.–24. huhtikuuta. Tappio johti punaisten pakenemiseen myös Lemiltä, jossa he lähtiessään polttivat pappilan ja kellotapulin.

Sisällissodassa palaneen kellotapulin tilalle tehtiin väliaikainen tapuli. Suojeluskunnan harjoituksia sen luona 1920-luvulla kuvatussa filmissä. Kuva: Lemin pitäjänhistoria/Taikalyhty.

Punaiset lähtivät Lemiltä ilman taistelua, mutta lähtiessään varhain aamulla sytyttivät tuleen sekä pappilan, jossa he olivat pitäneet päämajaansa, että tapulin. Kirkon ja kunnantuvan polttamistakin he yrittivät, mutta eivät saaneet sitä syttymään.

Suntio tuli juosten Hovin taloon aamulla noin kahdeksan aikaan ja huusi jo kaukaa, että tulkaa hyvät ihmiset auttamaan – he polttavat koko kirkonkylän. Pappilasta kuului valtava räjähdys, ja sen ja kellotapulin tulipalosta nousseita hiilloksia oli lentänyt viiden kilometrin päähän Uimille.

Kirkon polttaminen ei lähtökiireessä onnistunut, mutta sen luota löytyi sytykkeitä ja kirkon alta dynamiittipanoksia. Huhtikuun 25. päivä oli tyyni ja aurinkoinen; tuulisempana päivänä kirkonkylässä olisi voinut syntyä vieläkin surkeampaa jälkeä.

”Pappilan päärakennus, apulaisrakennus, tuparakennus, talli-, liiteri- ja aittarakennus sekä kellotapuli paloivat poroksi. Punaisten aiheuttama vahinko koko kunnassa on arvioitu 349.000 markaksi”, kirjoitti rovasti Antti Karttunen raporttiinsa vuotta myöhemmin. Itse hän laski kärsineensä noin 60.000 markan vahingot.

Lähtiessään punaiset ottivat mukaansa vankeina kymmenen lemiläistä isäntämiestä Lappeenrantaan. He olivat siinä vankijoukossa, jonka Lemin komissaari Antti Kuukka ja miliisi Väinö Kaijansinkko hakivat linnoituksesta ja poliisivankilasta ja veivät lähelle leirikentän laitaa sijainnutta vanhaa rautatieasemaa. Heitä kohti avattiin tuli, jolloin seitsemän vankia kuoli ja viisi pakeni. Lemiläisistä surmansa saivat Heikki Muhli, Adam Huttunen ja Antti Sinkko. Toivo Muukka (Kivikolta) haavoittui vakavasti, mutta eli vielä neljä vuotta.

Valkoiset valtasivat Lappeenrannan seuraavana päivänä. Antti Kuukka karkasi taistelujen jälkeen Viipurin vankileiriltä. Hän palasi Lemille ja ilmoittautui suojeluskunnan esikunnassa 11. toukokuuta, jolloin hänet ammuttiin. Väinö Kaijansinkko teloitettiin toukokuussa Lappeenrannassa.

Lähteet: Lemin pitäjänhistoria, Huttulan seudun historiaa -teos, Antero Karttusen kirja Valkoiset perheet punaisten puristuksessa 1918 ja A.V. Pajulan artikkeli Vapaussoturi-lehdessä 3/1976.