Eukkomamma ymmärsi taannoin, että roskakatoksen rakentaminen Vanhan pappilan männikköön olisi pysäytetty. Mutta niin vain se näyttää kohoavan.
Liökö jo harjannostajaisetkin pidetty.
Se tuntuu maallikon silmäänkin aivan käsittämättömältä sijoituspaikalta. Kun luvallisesta ja luvattomasta rakentamisesta on Lemillä viime aikoina pidetty ääntä, kunnan oma rakentaminen on mitä kummallisinta, määräyksistä piittaamatonta.
Onhan roskakatoksen sijoituspaikka alueella, joka on maakuntakaavassa merkitty kirjaimin ma/kv – eli valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Merkinnällä osoitetaan kulttuurihistoriallisen ympäristön vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt.
Suunnittelumääräyksen mukaan ”osa-alueen maankäytön ja toimenpiteiden suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen ja turvattava merkittävien historiallisten rakennusten ja merkittävien rakennettujen ympäristöjen säilyminen. Yksityiskohtaisemmassa uudis- ja täydennysrakentamisen suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen soveltuminen arvokkaaseen ympäristöön.”
Pari vuotta sitten kunnostetun vanhan pappilan piilottaminen roskakatoksen taakse tuskin mahtuu tämän kaavamääräyksen sisään. Edes mansardikattoa ei näy rakennukseen tulevan, tuskin punatiilivuoraustakaan. Onneksi, sillä tiilirakennus on vaikeammin siirrettävissä pois paikalta – esimerkiksi terveyskeskuksen tontille alas Papinkadun varteen.
Sinänsä tökerö uudisrakentaminen keskelle suojeltua kylämaisemaa ei ole uutta. Kerrostalo tuskin mahtuu valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön. Jos sen rajaa katseen ulkopuolelle, sitä enemmän se kääntyy kohti pappilaa ja roskakatosta.
Sen sijaan kulttuurimaisemaan olisivat mahtuneet ne vanhat männyt, joita kirkonmäeltä on viime vuosina kaadettu milloin milläkin verukkeella ja näin muutettu yleisnäkymää merkittävästi.