Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Vallan huikea hellesää koitteli varmaan Pettilän Polkuformula-tapahtuman järjestäjiä.
Helteiselle tekonurmelle kokoontui innokasta formulakansaa, varjopaikkoja etsimään.
Tervanpolttajat hikoilivat tulipätsinsä ääressä, letun- ja makkaranpaistajat samoin, sisätiloissa herkullisten kakkukahvien tarjoajat hikihatussa ”valitse sie, mie leikkaan”.
Tänäkään vuonna en kehdannut sentään sitä puolikasta kermakakusta pyytää, vaikka määrän kuulema sai itse päättää!
Nälissään ei tarvinnut olla muutenkaan, kaiken herkun lisäksi tarjolla oli vallan mainiota rokkaa. Enpä ole ennen moisia lihakimpaleita hernekeitossa nähnytkään.
Vaikea oli valinta, mutta päädyin silti kokeilemaan rekkakontin tarjousta – vapaaehtoisella maksulla jauhelihapihviä (”isän tekemää”) ja salaattia sekä juomaksi valinnan mukaan virvoitusjuomaa. Mainio idea Veskansan hyväksi.
Entäs sitten arpajaiset. Kun noita pikkuvoittoja on nykyään tullut ihan kiitettävästi, en uskaltanut tällä kertaa yrittää, sillä voittona olisi voinut saada jopa ralliauton kyytiä Aivasjärven tiellä! Oikeesti teki kyllä mieli, mutta aika ei olisi riittänyt…Toni Kuhanen kertoi olevansa rallitauolla, mutta tänään kyllä kyytiä saisi.
Nämä moottoripyörät eivät sentään arpajaisvoittoja olleet, kaupoista toki olisi voinut neuvotella. Aivan upeat Harley Davidsonit! Viimeisen päälle hieno on kyydissä istuskeleva nallukkakin, aito ajotakki päällä, ketjuineen kaikkineen. Oli tästä kyytiläisestäkin tarjottu jo melkomoista hintaa aikaisemmin, kertoo pyörien omistaja jämsäläinen Jari Enbom.
Tämän pyörän esitteessä kerrotaan ”Softail Custom, vm. 2008, ajettu 38.000 km…” Toisen pyörän tuunaus on vielä hieman kesken, varaosat ovat vielä tulossa jostain, ja se kestää, kestää.
Aurinko häikäisi kuvaajaa potun ostossa, ja niinpä kuvattavaltakin meni silmät viirulle. Sami Tapanainen laitteli pussiin pottuja, siikliä tällä kertaa, myöhemmin syksyllä tulee sitten sipuliakin.
Helteiselle tekonurmelle kokoontui lopulta innokasta formulakansaa, varjopaikkoja etsimään.
Kymmenen joukkuetta oli ilmoittautunut kuumaa uhmaamaan polkuformulakisaan, vain Saipa puuttui joukosta. Mielelläni olisin heidät tätä kesätreeniä tekemässä nähnyt. Mutta tottahan voittajatkin selville saatiin ihan oikealla tutulla tavalla selostettuna, Matti Kyllönen pani porukkaan vauhtia innostavalla tyylillään.
Täytyy tunnustaa, että sen verran uupunut allekirjoittanut oli, kaikesta syömisestä ja jutustelusta varmaankin, ehkä vähän helteestäkin, että itselle voittajatiimit jäivät hikisen usvan taa – mutta mahottoman hauskaa oli.
