Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Viisi vuotta on kuulema taukoa pidetty, on kouluttauduttu, menty naimisiin ja saatu lapsiakin. Ja nyt lopulta pitkästä aikaa kokoonnuttiin konsertoimaan keskiviikkona 22.8.
Näin kertoi Tiia Tapanainen konsertin aluksi. Nuorten aikuisten raamattupiiri sekä laulaa että soittaa – tästä muodostuu kuoron nimi Naruset. Kuoroa johti keskiviikko-illan konsertissa jämptein ottein Kai-Jussi Jankeri. Kun itselläkin on kuorotaustaa, tulee aina tarkoin seurattua kuoronjohtajan tapaa johtaa. Totellut olisin minäkin näin jämäkkää ohjausta!
Tällä kertaa riemua kuulijoille toivat laulajat Sanni Jurvanen, Saimi Niemistö, Helmi Muhonen, Sara Turunen, Hanna Rajala, Anni Kilpiä ja Tiia Tapanainen sekä Sami Tapanainen (klarinetti ja perkussiot) ja Jaakko Niemistö (viulu ja kitara).
Mukavasti kuulijoita oli kirkkoon kertynyt, toki kauniiseen ja valoisaan kirkkoon enemmänkin olisi mahtunut.
Ohjelmisto oli monipuolinen, oli mukava kuulla esim. Giulio Caccinin ” Ave Maria”, hiukan erilainen ja minulle tuntemattomampi monien muiden joukossa. ”Saviruukku” ei jätä koskaan kylmäksi, Liisa Pukkilan sanat ovat huikeat ja lohduttavat, turvaa tuovat. Marja-Liisa Malmisalon ”Isä meidän” (san+säv) oli harras ja kaunis.
”Kosketa minua henki” jäi soimaan ainakin minun korviini, ja kotimatkalla taisi tulla laulettuakin monen kilometrin verran. Jarkko Maukosen Saarnaajan (3:1-11) säkeisiin säveltämä ”Kaikella on määrähetkensä” tuntui sydämen pohjassa asti. Jollakin tavalla se oli myös lohdullinen, turvallinen tänä monien surullisten juhlien aikana
Ohjelman loppupuolella kuoro hiukan riehaantui riemuitsemaan, ja ”Hymn to Freedom”, vapauden ylistyksen jälkeen taputettiin kuoro vielä yhdelle ylimääräiselle. Toivottavasti eivät uutta esiintymistä viiden vuoden päähän jätä!
Kuoron johtaja soitti myös urkuja ja pianoa, hyppäsipä hän yhteen esitykseen myös kuorolaiseksi.
Oli ilo katsella ja kuunnella esityksiä. Kuoro soi kauniisti ja kirkkaasti, muutama miesääni tuo mukavaa syvyyttä, ja mikä tärkeintä, musiikin ilo ja riemu asui kasvoilla ja olemuksessa. Oltiin turvassa Isän kämmenellä!
Nyt kun seurakunnat yhtyvät Taipaleen seurakunnaksi, ja monen sydämessä asuu epäilys ja suuttumuskin, tämä konsertti sai minun mieleni toiveikkaaksi. Ajatelkaa mikä musiikillinen rikkaus asuukaan jokaisen kirkon piirissä! Miten monta kuoroa, laulajaa ja soittajaa, mitä taitoa ja ilmaisuvoimaa.
Tulipa mieleeni ajatus jättikuorosta! Mistähän löytyisi tarpeeksi suuri laululava sellaiselle esitykselle! Voi mikä riemu!