Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuvat Ismo Hölsä
Viime sunnuntaina, Loppiaispyhänä Savitaipaipaleen kirkonmäelle saapui juhkavaa kansaa, kolmen seurakunnan kuorolaiset kiipesivät sivuparvelle, ja kirkonpenkit täyttyivät varmaankin viimeistä sijaa myöten.
Vieruskaverilta kyseltiin, mistä päin sinä tulit.
Jo kirkon ovella meitä tervehtivät Taipaleen seurakunnan työntekijät (Pekka Rikkonen, Riikka Helström, Marika Kaijansinkko ja Riitta Turunen) jakamalla Tapio Kilpiän upeasti suunnittelemat käsiohjelmat. Kilpiä on muuten suunnitellut myös Taipaleen seurakunnan hienon logon.
Lea Karhisen tervetuliassanojen jälkeen ristikulkue saapui kirkkoon Aino Juntusen urkujen myötä, Bachin Praeludiun saatoi juhlavaa kulketta, ja viimeistään virsi 195, On riemu kun saan tulla, viritti kuulijan juhlatunnelmaan ”Jumalan seurakunta, puolestas rukoilen…”
Hanna Kilkkisen johdantosanat kertoivat juhlamessun kulusta ja kutsuivat kaikki sen jälkeen juhkakahveille seurakuntakodille. Tavallisena kuulijana oli hienoa,kun kaikki oli niin hienosti suunniteltu, ohjelmalehtisessä oli jopa merkitty milloin seurakunta seisoo, ja milloin lauletaan kuoron kanssa…on kyllä myönnettävä, että tämä eukkonen taisi laulaa silloinkin kun luvattua vuoroa ei ollut.
Oli niin ihana katsella kuoronjohtajan herkkiä kädenliikkeitä parven reunalla, varsin ihana oli se pieni liike ja aurinkoinen hymy, jolla Jonna Imeläinen omaa osuuttaan kuorolle kiitti!
Kiitosvirren 126 ja päivän rukouksen jälkeen Eila Olkkonen luki ensimmäisen lukukappaleen, Jes. 60:1-6, ja sen jälkeen Lemin taannoisen konsertin missannut kirjoittaja sai vihdoinkin muiden mukana kuulla Jonna Imeläisen ilmeikästä sopraanoa, Aino Juntusen uruilla säestämä Mozartin ”Laudate Dominum” kajahti vuoroin vuoroin voimakkaana vuoroin hennosti kuin kesätuulen henkäys.
Toisen lukukappaleen Ef.3: 2-9 luki Risto Koskimäki.
Virsi 536 Kristus, valo valkeuden veisattiin vuorovirtenä kuorojen kanssa ”Saakoon henki rakastava sydämemme lämmittää, että kova paha sana, tänään lausumatta jää….” Ihana! Kuoroja johti Tea Lavaste, ja kyllä,kyllä entinen kuorolainen alhaalla johtajan käsilliikkeitten mukaan taisi elää ainakin hyräilemällä jälleen kuoronkin säkeet….
Saarnan ja erikoisesti hyvän saarnan piti juhlavan vihreään, keväiseen, toiveikkaiseen asuun pukeutunut piispa Seppo Häkkinen. Erikoisesti mieleen jäi, kuinka hän kertoi Herodeksen pahoista töistä ja suunnitelmista hyvän alkuna, kuinka paha voikin kääntyä hyväksi. Miten hieno toivon sana!
Uskontunnustuksen jälkeen kuorot lauloivat ihanan laulun,jota en ollut kuullutkaan. ”Hän pitää meistä huolen”, säv. Jarkko Maukonen, sanat Päivi Grönholm. Laulu oli todella ihana, siitä tuli niin lämmin ja turvallinen olo, toivon kuulevani sitä vielä usein.
Esirukoilijoina kuultiin Sofia Kilkkistä, Tapio Kilpiää, Minna Lehikoista, ja Johanna Mustonen-Gyasia. Kolehtivirtenä laulettiin virsi 45, ”Kristus valtiaamme”
Ehtoollisen vietto oli suunniteltu suurelle joukolle, alttarilla ehtoollista jakoivat Seppo Häkkinen, Hanna Kilkkinen, Saara Peltonen ja Riika Tiainen ja käytävillä Lea Karhinen ja Mathias Junell.
Ehtoollisen aikana laulettiin virret 959, 225, kuultiin kuoron ”Hetkeksi hiljene maa” säv. Jouko Saari san. Toivo Hyyryläinen ja päätettiin virteen 452, joka päättyy ihanasti ”Huomenna Herra siunaa taas meidät uudestaan…”
Päätössanojen, kiitosrukouksen , ylistysvirren 901 ja Herransiunauksen jälkeen kuultiin loppumusiikkina C.Franckin ” Grand Choeur sur un théme Noel” Aino Juntusen uruilla soittamana ja samalla saatoimme ristikulkueen matkaan. Siinä ristiä kantoi Thomas Clark, ja kynttilöitä Else Ahonen ja Tapio Kilpiä.
Kolehtia keräsivät Hanna Kuivanen, Olavi Pikkarainen, Antti Nuppola, Robin Clark, Thomas Clark, Urho Kärmeniemi ja Laura Peltoniemi, suntioina Jori Parkkima ja Arto Puonti.
Juhlamessun jälkeen kokoontuivat kutsuvieraat ja monet kolmen entisen seurakunnan ihmiset juhlakahville, seurakuntasaliin. Sinne oli katettu pöydät kutsuvieraille, ja meille muille kiikuttettiin kiireesti lisää tuoleja. Ja täälläkin kuului kysymys, mistä päin sinä tulit? Mukavia tuttavuuksia syntyi muutamassa hetkessä.
Kakkukahvien ja tervetulotoivotusten jälkeen laulettiin virsi 332, ”Herraa hyvää kiittäkää” ja sen jälkeen esiintyivät kolme kanttoria. Hyvin sopivat naisten äänet yhteen! Mainio oli myös vaatimattomana itseään vähätellyn Liisa Junnosen lausunta. Saatiin kuulla mm. siitä suomalaisesta, jota ei toisesta samanlaisesta erota kuin kuolema ja poliisi, ja viimeisenä ihana Aale Tynnin ”Kaarisilta”.
Näitä siltoja tähän seurakuntayhtymäänkin tarvitaan nyt kun yritetään sovitella asiat ja paikat kaikille sopiviksi. Tärkeintähän on, että ihmisille säilyy kirkko, se oma ja tämä yhteinen, tasapuolisesti. Sillanrakentajia tarvitaan!
Yhteisesti laulettiin minulle ihan outo virsi 949, ” Kirkko olkoon niin kuin puu”. Edes nuotista ei juuri apua nopearytmisessä virressä ollut, mutta onneksi vieressä istui nuorisotyöntekijä, jolle kaunis virsi oli tuttu. Varmaan joku nuotti itseltäkin kohilleen lopulta osui.
Saatiin kuulla myös kovasti toivottua Gospelkuoroa Jonna Imeläisen säestyksellä ja johdolla. Hiukan uudenkarheasti soi Ellingtonin ”Come Sunday”, ja varsinaiseen vauhtiin kuoro pääsi ja otti taputuksiin yleisönkin mukaan ”All Night, All Day”. Hyvä tästäkin tulee!
Lea Karhisen puheenvuoro oli todella ajatuksia antava, vaikeuksien kautta yhteistyöhön. Ja puheensa lopuksi hän halusi kukkasin kiittää neljää viisasta miestä, jotka ovat vaikuttaneet monin tavoin uuden seurakunnan perustamiseen. Näistä sanoista häntä kiitti toistenkin puolesta junan liikkeelle laittanut, nyt jo kyydistä eläkkeelle hypännyt lääninrovasti Ossi Hjerppe.
Juhlatilaisuus päätettiin virren 461 viidennellä säkeistöllä:” Kiittäkää jo Korkeintanne, kansat, kansain ruhtinaat, lapsukaiset, vanhat, nuoret, pienet, heikot, voimakkaat! Halleluja, kiitoksenne nouskoon maasta taivaaseen, yhtyköön se enkeleitten taivaalliseen kiitokseen” – loppiaisaikaan somasti sopivalla joululaulun sävelellä.
Sirkka-Liisa Vaalivirta kertoo lämpöisesti Taipaleen seurakunnan upeasta juhlamessusta. Lemin entisen seurakunnan potaattipappi tunsi olevansa läsnä. Kirjoituksen taustalla vaikutti luottavainen toivo hyvästä tulevaisuudesta muutosten jälkeen. Siihen yhtyen: Itse kirkon Herra – Kristus – Sanassa ja sakramenteissa – siunatkoon kaikkia Taipaleen seurakunnan alueella asuvia! Hän tulee sunnuntaisin messussa lähettääkseen seuraajansa arkeen rakkauden tekoihin.
Voimia kaikille työntekijöille ja luottamushenkilöille – kullekin omalla paikallaan!
Terveisin Erkki Lintunen, mieli täynnä hyviä muistoja Lemin kyliltä.