Eukkomamma pulassa

Kello on puoli kymmenen lauantai-iltana. Ei enää kahtatoista tuntiakaan siihen, kun vaalihuoneistot avautuvat. Eikä eukkomamma tiedä vieläkään, ketä äänestäisi.

Ja kuitenkin – ehdottomasti – äänestämään on mentävä. Eukkomamma ei liki 40:n äänivaltaisen vuotensa aikana ole jättänyt äänestämättä kuin pari kertaa, ja ne kerrat ovat olleet – anteeksi nyt kirkkoväärtit – seurakuntavaaleissa. Viimeksi viime vaaleja edeltäneellä kerralla, kun ihan unohti ennakkovaalipäivät ja sitten vaalien aikaan oli estynyt. Mutta oma ehdokas onneksi meni läpi, eikä vahinkoa päässyt tapahtumaan.

Mutta valtiollisissa ja kunnallisvaaleissa ääni on annettu ihan joka kerta, ja huoli on pidetty, että myös jälkikasvu ymmärtää etuoikeutensa äänestämiseen. Toinen juttu on sitten, eikö oikeastaan eukkomammalta pitäisi ottaa äänioikeus pois, kun näin vaalien alla on ajautumassa kohti äänestyskopin paniikkiratkaisua? Voisi olla ihan viisasta.

Juttu on nimittäin tämä, että mitä lähemmäs vaaleja on tultu, mitä useampi gallup-tulos on saatu ja vaalikeskustelu kuultu, sitä epäröivämmäksi eukkomamma on tullut. Kun toisaalta tekisi mieli antaa ääni sille kaikista sympaattisemmalle ehdokkaalle, jonka tietää fiksuksi ja omilla aivoillaan ajattelevaksi, muuntautumiskykyiseksikin (huom! ei takinkääntäjäksi, mitä sanaa eukkomamma karsastaa) tarpeen tullen. Mutta kun ei voi uskoa että hän ei pääse läpi, ja sen äänen voimalla Arkadianmäellä istuu joku eukkomammalle tuntemattomampi ja vastenmielisempi ääniharava tai ihan musta hevonen – tai ei kumpikaan; hukkaan menisi se ääni.

Tai sitten pitää äänestää sitä, jonka arvelee pääsevän läpi, mutta jonka puolueen politiikka ei viime metreillä ole vakuuttanut mutta on kumminkin siedettävää. Ääni ei jäisi reserviin, mutta käytetäänkö sitä vallan kammareissa oikein, kun neljässä vuodessa eteen voi tulla jos jonkinlaisia asioita päätettäväksi?

Kyllä eukkomamma haluaisi ainakin kaksi ääntä, että tuntisi oikein vaikuttavansa. Eikö joku vakaumuksellinen tai välinpitämättömämpi nukkuja voisi sellaisen valtakirjalla antaa tällaiselle säntilliselle äänestäjälle? Että ota tuosta, kun en itse tarvitse. Rahalla ei tietenkään lisä-äänioikeutta myytäisi tai ostettaisi, se sotisi vastaan kansalaisten varallisuudesta riippumatonta yhdenvertaisuutta.

Kello on jo kymmentä vaille kymmenen illalla, eikä ehdokas ole vieläkään varmistunut. Jos kirkonkylän äänestysalueen vaaliuurnasta huomisiltana löytyy lappu, jossa lukee ”Munamies”, se (tai yksi niistä) voi hyvinkin olla eukkomammalta. Putous-ohjelman vaalikeskustelu kevättalvella ja koko ohjelma toi esiin Munamiehen hienon, kaikkia kansalaisia rakkaudella ja tasa-arvolla kohtelevan ja etenkin pienimmistä ja heikoimmista huolta pitävän politiikan. Munamiehen Kennostoliitossa olisi hyvä elää: yhtä lämmin ja tasakokoinen osa jokaiselle ja hyvä ja kaitseva emo päältä katsomassa.

Mutta taitaa olla Harjakaisilla näissä vaaleissa parempi menestys  – sen näemme sunnuntai-iltana. Äänestetään kuitenkin kaikki sitä ennen.

Vielä ehtii etsiä ehdokkaan ja hänelle numeron, ettei paniikki iske äänestyskopissa.