Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mikä lie vähentänyt lintukurssilaisten keväisen Arktika-retken väkimäärää, liekö ollut tämä sunnuntainen äitien juhlapäivä, vai monet konsertit ja näytelmät, mutta vähäiset olivat havainnotkin Virolahden Arktika päivillä Leeviikissä, tutussa rantamaisemassa.
Aamu oli pehmeän sumuinen, merellä satumaisia värejä, pieniä veteen heijastavia valoja ohuen pilven läpi, ja tanssivaa laakeaa sumua.
Tiirat lahjoivat pikkukaloilla valittuja puolisoitaan, ja nousivat välillä kirkuvaan leikkiin harmaan pilven alle. Haahkat sousivat pikkuparvin, merimetsot piirsivät veden rajaa mustina jonoina. Silkkiuikut puistelivat tupsuja korvallisillaan, ja paikalliseksi aikova valkoposkihanhi lennähteli parkuen edes takas kiikareissamme.
Vähitellen väkeä kertyi hiljaiselle rannalle, kiikari- ja kaukoputkikauppiaat esittelivät hienonhienoja tuotteitaan ja lintuopas Jari Markkula neuvoi kädestäpitäen ummikkoja putkella katselemisessa. Oli hienoa, kun vastarannalta löytyi samaan kuvaan vitivalkoinen jalohaikara ja monelle jo tuttu harmaahaikara. Ne viihtyivät yhteiskuvassa pitkään ja näkyivät jopa kiikarilla, vaikka matkaa oli reilut puolitoista kilometriä.
Merikotka säikytti linnut lentoon, ja jalohaikara sai seurakseen pari harmaahaikaraa lisää.
Paikallaan paremmin pysyviä lintuja on arktikassa saanut ihailla jo ainakin viitenä vuonna, kun vesiväritaiteilija Pekka Sinkko on esitellyt kuviaan ravintolarakennuksessa.
Tällä kertaa sain kuvan taiteilijasta työssään aidossa ympäristössä, lintujen keskellä rannalla.
Työn alla tässä on kuva valkoposkihanhesta. Sinkko ei luonnostele töitään lyijykynällä, vaan piirtää suoraan vesivärillä, käyttää apuna sormenpäitä, ja tarkassa paikassa sipaisee kynnen kupeella. Ja jälki on näin ihanaa! (kuva on otettu näyttelytiloista)
Kuvia pääsee muuten kesällä näkemään Liminganlahdella…
Markku Paakkisen lintukurssi jakaantui lopulta omille teilleen, osa oli jo syönyt eväänsä, me päätimme tehdä sen jossain myöhemmin, ja jatkoimme matkaa Virojoelle päin aikeenamme päästä katsomaan Siipioravan vuorelle rakennettua ilmavalvontatornia. Ja upea torni se onkin!
Vuorella on sodan aikana ollut hieman vaatimattomampi torni, mutta tämä yleisölle 8.6. kello 13 avattava torni on todella mahtava. Avajaisissa esiintyvät edellä mainittu ja tornin lähellä asuva Jari Markkula, sekä luontoihmisille tuttu Seppo Vuolanto.
Parkkipaikkojen osalta mietintä on vielä kovasti kesken, sillä ylös ei autoja mahdu, eikä alhaalla ainakaan vielä ole tilaa. Ja arvatkaapas mitä, kyllä siellä ensi vuonna jo Tornien taistoonkin osallistutaan!
Vilkkilän turallakin käytiin, kuljettiin sen ihanan tervaleppäkorven kautta ikikuusikkoon.(kuvat 0244 ja 0246)
Ja katseltiin maakotkaa niin läheltä, että sulat olisi voinut laskea. Kylmäksi äitynyt tuuli ajoi meidät edelleen lahukan toiselle puolen, jossa entinen vanhainkoti ränsistyy surullisesti, eikä Lintulahden tornikaan ihan huojumaton ole. Eväät oli yhä syömättä.
Ja lopulta kahvit juotiin kumpikin omissa ympyröissä, sillä Ylämaan jalokivikylän baarissa saatiin valtavat annokset ylen herkullista ruokaa, joten sielläkään ei jaksettu juoda edes talon tarjoamia saati sitten niitä omia eväskahveja. Sellainen lintukurssin päätösjuhla meillä.