Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen torille raviradan ja urheilukentän kautta siirtyneet markkinat saivat kansan liikkeelle upeassa kevät säässä. Jos leijonet kahmivat voittoja kiekkokisoissa, niin ei paikallisten leijonienkaan hävetä tarvitse markkinoiden järjestäjinä. Myyntiteltoissa hikoiltiin, vaikka se sepän ahjo puuttuikin, komeita paikallisia puukkoja kuitenkin näkyi.
Ja jos orkesterin jo nimessään lupaa että ”et pety”, niin siihen voi luottaa. Rautalanka on lujaa ja kestävää tekoa.
Kirkas auringonpaiste kuvaajan silmissä teki kuvaan näköjään vähän savuisen, hämyisen tanssilavan tunnelmaa. Sinnehän se vei musiikkikin.
Markkinoilla kuitenkin oltiin, lohikeitto ja letut maistuivat niin, että lettutaikina ehti jo kerran loppua, uutta tehtiin, ja niin vain sekin sitten loppui! Eräkokin lohikeittoon oli löytynyt vahvat mausteet, se oli sakeaa ja hyvää.
Vaikka juuri olin puutarhahanskoja ostanut, sai hyväsuinen kauppias yhdet koeponnistetut työrukkaset tälle eukolle myytyä. Heitlahen Virkiöitten arvat taisivat loppua myös, sillä ennekuin ostolle ehdin huomasin myyntipöydän jo kadonneen.
Jos markkinaherkut ja tunnelmat torilta loppuivatkin, niin kadun toiselle puolen kauppaan astuessa alkoi itämainen markkinatunnelma tuoksahdella nenään. Useasti sinne on pöytä kauniisti katettu ja keittokattila tirisee herkkuja, kuten kevätkääryleitä. Hieno lisä kaupan monenlaiseen muuhunkin paikalliseen tarjontaan!
