Eihän asia mitenkään eukkomammalle kuulu, mutta pakko kai on kommentoida MM-kultajoukkueen juhlintaa, kun kaikki muutkin niin tekevät.
Eihän eukkomamma humalointia mitenkään ihannoi ja on jo sen ikäinen että voi poikia toruakin, mutta kummalliselta kultajuhlakohu silti tuntuu. Yksityiset kansalaiset saavat tietysti olla juuri niin närkästyneitä kuin ovatkin, mutta siinä vaiheessa kun kerrottiin, että joukkueen sponsorit – mukaanlukien iso panimo – paheksuivat juhlatapaa, loksahti eukkomammalta leuka.
Siis: kukahan mahtoi kiekkoilijanuorukaisten oluet ja siiderit tarjota pukukopissa ja sitten juhlabussissa, kuka/ketkä maksoivat kuohuviinit lentokoneessa, viinit ja konjakit (uskoisin, että sellaisiakin tarjottiin) päivällisillä Slovakiassa ja kotimaassa? Eukkomamma veikkaa, että sponsorit saattoivat olla asialla – tokkopa pojat itse siinä juhlahumussa ehtivät Alkoon tai R-kioskille.
Tottahan toki jokainen itse juomat kurkkuunsa kaatoi, mutta kyllä kieltäytymisten tiekin olisi ollut ankara, ainakin keskivertonuorukaiselle. Ensin pukukopissa kuohuvaa ja kaljaa, sitten kosteat päivälliset yömyöhällä, aamulla joku saattoi jo tarvita krapularyypyn, sitten lentokentälle, josta lentokoneeseen, jossa tarjoilu pelasi, sitten kotimaassa ruokailemaan ravintolaan, sitten bussiin, jossa pullot myös odottivat. Vaikka olisi ollut yhtä vahva puolustus kuin loppuottelussa Ruotsia vastaan, yksi tai kaksi tarjousta olisi voinut mennä läpi, ja nousta päähän. Saati sitten heikommalla puolustuksella.
Siksi oluttehtaan paheksunta on kovin outoa: miehet mainostavat pitkin vuotta olutta, ja sitten kun sortuvat sitä itse juomaan kun tarjottiin, ovatkin toimineet väärin. Ihan kuin illanistujaisten isäntä ulko-ovella toruisi vieraitaan, kun nämä tulivat humalaan. Huonoa kaljaahan se lie, josta ei humalaan tule. Eukkomamma ei osaa sanoa, kun itse suosii sitä kalliimpaa alkoholitonta.
Ai niin: Ilta-sanomien jutussa jääkiekkoilija Ville Nieminen sanoo, että Saku Koivun, Ville Peltosen ja Kimmo Timosen joukkueessa moinen juhlinta ei olisi tullut kyseeseen. Ai eikö? Torinon olympialaisten hopeajoukkueessa nämä miehet taisivat pelata, ja samaa hopeaa juhlittiin keskellä yötä Kauppatorin pakkasessa. Ja silloin muttamat tämän joukkueen miehet – eivät tosin yllämainitut – olivat ihan oikeasti jurrissa, yksikin Jokinen eukkomamman muistin mukaan strippasikin. Eikä V. Nieminenkään ihan selvä tainnut olla, joskin hänestä on vaikea sanoa telkkarista katsoen.
Siihen nähden maanantaina peli oli kesyä, ja valmentaja Jalosenkin iloinen meininki ihan ilahdutti, kun kaksi viikkoa katseli ja kuunteli Jörö-Jukkaa. Joten varmaan nyt olisi riittänyt, että äidit, vaimot ja tyttöystävät ryöpyttivät kotiin tulleita sankareitaan, ei siihen puolta mediaa olisi tarvittu.