Sopestin autiotila Savitaipaleen Kunttulantien varressa on kiehtonut eukkomammaa jo muutaman vuoden ajan – siitä lähtien kun Mäntyperän eukko kirjoitti siitä Lemin Kirjavaan keväällä 2016.
Savitaipaleen seudun luonnonsuohelyhdistys teki tuolloin tilalle kasviretken. Kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta.
Eukkomamma kävi tällä Lehkosten valtiolle myymällä autiotilalla elokuussa 2016 ja löysi kiehtovan sekoituksen vanhoja metsiä, pakettipeltoja, luhistumassa olevia rakennuksia ja loputtoman määrän tavaraa ja rautaromua.
Talolle mentäessä tien varressa tervehtivät muun muassa kaksi autonromua.
Runsas kasvusto peitti pihamaan ja miltei sen rakennukset: päärakennuksen, aitan ja navetan.
Talon sisältä löytyi paljon muistoja asutustilan elämästä.
Lokakuussa 2010 eukkomamma teki Lehkosten asutustilan tarinasta jutun Etelä-Saimaaseen. Osa jutusta löytyy yhä lehden verkkosivuilta.
Mäntyperän eukko oli taas seuraavana keväänä, keväällä 2017, luontoretkellä Sopestissa ja kirjoitti siitä Lemin Kirjavaan.
Sopesti siirtyi ympäristöministeriöltä Metsähallitukselle, joka sai kesällä 2018 Savitaipaleen kunnalta luvan purkaa tilan rakennukset.
Viime marraskuussa Valtioneuvosto antoi asetuksen, jolla Sopestista tuli luonnonsuojelualue.Suojelun tarkoituksena on säilyttää alue luonnontilassa. Jokamiehenoikeuksia liikkumiseen, marjastukseen ja siemestylseen ei ole rajoitettu.
Eukkomamma lähtikin muutama päivä sitten katsomaan, miltä Sopestissa näyttää, ja hämmästyi Metsähallituksen toimien tehokkuutta: seitsemän vuosikymmentä asutustilan historiaa oli purettu ja kuljetettu pois – oli kuin paikalla ei olisi koskaan asuttukaan. Myös metsiin säilötyt autot, koneet ja tarvekalut oli raivattu pois.
Tältä pihamaa, talo ja aitta näyttivät kesällä 2016.
Tässä oli ennen talo, nyt pelkkä sammaleinen tanner.
Taloa vastapäätä seisoi navetta.
Nyt ei rakennuksista ole jälkeäkään.
Pakettipellot kertovat yhä valtavasta pellonraivausurakasta, joka tilalla sotien jälkeen tehtiin.
Ihan kaikkia tarvekaluja ei Metsähallitus onnistunut siivoamaan: pokasaha unohtui puun oksaan.
Luonto isännöi nyt tilaa, jonka pihatie on katkaistu ajoneuvoliikenteeltä. Luminen talvi vuosi sitten ja monet tuuliset kuukaudet ovat osaltaan muokanneet lähimetsää sitten viime näkemän.
Lumen katkaisema mänty on jäänyt konkeloon ylös latvuksiin.
Sopestiin jos poikkeaa, kannattaakin valita tuuleton päivä. Konkeloita ja katkenneita oksia riittää, ja varovaisuutta vaaditaan. Mutta nähtävää riittää nytkin.
Kuuset ja kelot kurkottavat korkeuksiin.