Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Helteinen ja kuivahko kesä kielsi kokot lähes koko maasta. Turhaan mekin etsimme liekin loistetta Pielisen rantamailta. Aikaisempina juhannuksina, jotka siellä on vietetty oli muistissa kokot valopilkkuina kaukana vastarannoillakin.
Nyt olosuhteiden pakosta jätimme pohjoisen suurten tuntureiden mahdolliset mahtikokot tuleviin vuosiin, ja matkasimme siis Nurmekseen. Ihmettelemään ihmisten vähyyttä, suljettuja tiloja, ja sekä Bomba-talon, että hotellin pimeitä ikkunoita ja suljettuja ovia. Lapuissa vain pieniä lupauksia ja toiveita, ”avataan 17.7.”
Loma Sirmakka oli sentään auki, ja sieltä oli varattu saunallinen mökki pariksi päiväksi. Mainio mökki olikin, ainoa pikkuharmi huomattiin ruokapöydässä, kun pottumuussi lusikoitiin haarukoitten puuttuessa nälkäisiin suihin. Vaikka isäntä oli sanonut, että soittakaa,jos on jotain ongelmia, niin ihan soiton arvoiseksi emme tuota puutetta katsoneet, -ehkä,jos olisi pitänyt haarukoida keittoruokaa….
