Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Varjopaikat Savitaipaleen Hakamäellä olivat jälleen kullanarvoisia, kun Sapassi-viikon helteessä Ukkokööri aloitti Suvivalssilla melkolailla extempore-konserttinsa.
Kovin pitkäänhän tuota ei voinut etukäteen suunnitella,kuten ei muitakaan koronakesän tapahtumia, mutta onneksi ukoilla on homma hanskassa vuosien kokemuksella!
Raimo Laari (kuvassa vas.) toivoi konsertin aluksi, että ”mahdolliset aplodit säästettäisiin viimeisen laulun jälkeen, ennen karjalaiste laulua, joka lauletaan yhdessä”. Kööriä säestivät haitareillaan Veikko Muukka ja Markku Hongisto.
Köörin keski-ikä on 80 vuotta, mutta pitkän ja upean ohjelman kuulijoille antoivat. Parin tunnin laulelut oli monelle vaativa, joten eturiviin oli järjestetty tuolit uupumusta estämään.
Suvivalssilla siis lähdettiin liikkeelle, sitten pyydeltiin Tähtitaivasta, Mikään ei ole Kauniinpaa, eikä kukaan vaihtaisi päivääkään pois…Iltaa vietettiin skannissakin, Kotkan poikiin mieleen tuli Nuoruusmuistoja, kun taivaskin noli niin Sininen ja valkoinen.
Lopulta Vanhat kulkurit tapasivat Savitaipaleen ukot, ja yllätykseksi väliajalla saatiinkin Marttojen tarjoamat mainiot pullakahvit, vaikka yleisöä oli kehotettu ottamaan piknik-korit mukaan.
Väliajalla kööriläiset kävivät kättelemässä autosta konserttia seuranneen Savitaipaleen suuren musiikkimiehen, haitaritaituri Eino Aapron, jonka mukaan torin esiintymislavakin on nimetty Einolaksi.
Ja sitten liitelikin Hakamäen yllä valssin tahtiin Lokki, ja huuteli Olen saanut elää! Uralin pihlaja kukki valkeana kuin morsiushuntu, ja kuoro kehotti Katsomaan lintua oksalla puun, lauleli Sieluni soittoa. Reippaasti pisti Jätkä humpaksi, katseli Tätä taivasta, tätä maata, ja ajatteli syksyn Lehdettömiä puita. Ehkäpä silloinkin vielä Pienoinen käsi kaulalla viihtyy…
Tässä kohtaa olisi ollut niiden luvallisten aplodien paikka, mutta odotimme lisää lauluja, joten kiitostaputukset jäivät vaisummiksi kuin kuulijan mielessä oli. Saatiinpahan kuitenkin sitten täysin keuhkoin Karjalaisten laulu kajahuttaa ilmoille.
Joku ulkopaikkakuntalainen ihmetteli ukkojen määrää, ja intoa laulamiseen. Kovin oli kuulema tärkeä ja hieno harrastus, pienoinen ihme ihan! Hienoa, Ukkokööri!