Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen Rahikkalan myllyjuhlia viiiko sitten lauantaina vietettiin aurinkoisessa, melkeinpä helteissä säässä. Moni muukin kuin vaivaisukko etsi viileyttä myllyn hirsiseinien suojasta.
Lähes 250 vierailijaa nautti sekä ohjelmasta että erinomaisesta ruishiutalepuurosta, jota oli haudutettu aivan silkkisen pehmeäksi.
Oli juhlapuheita ja mainiota musiikkia,jota esittivät Aino ja Robert .
Juontajana oli Pettilän polkuformuloista – ja televisiostakin – tuttu Matti Kyllönen, ja tavattiinpa siellä toimittaja ja kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinenkin. Lettukahveja ei voinut ohittaa, vaikka mahtavat munkitkin houkuttivat kovin. Tänä vuonna ruispelto ei kukkinut sinisenään ruiskaunokkia, mutta taivas loisti sitäkin upeampana.
Samalla reissulla osuttiin ihanaan pihapiiriin, jossa kapsutteli ja kotkotteli touhukkaasti kirjavat kanat vahtinaan komeat kukot.
Piha-aitoista löytyi uskomaton kotimuseo, radioita, työkaluja, käsitöitä jopa laatikollinen kenttäpostia… Ja ne pihakukat! Olivat selvästi saaneet ihan aitoa kanankakkaa juurilleen, niin mahtavia ne olivat!
Maalaismarkkinat
Lemillä
Ja viikon päästä nautittiin sadon antimista Lemillä museotuvalla. Ja tietenkin Kotiseuturatio kuului jo Savitaipaleelta matkaan lähtiessä, eikä sää pettänyt näitäkään pippaloita. Myyjiä oli hiukan harvemmassa kuin aikaisemmin, eikä väkikään tungeksinut entiseen malliin.
Museotuvalta sai säräkeittoa, ja ainakin kahdessa paikassa oli mahtavia lettuja ym. kahvin kanssa, herkutella kelpasi myös vohveleilla.
Musiikkiakaan ei puuttunut, mieslaulajia varsinaisen kuoronjohtajan Sisko Taalikaisen sijaan ohjasi nyt Veikko Tapanainen, ja mahtavana miesten laulu kajahtikin.
Mutta lapsia ja monia meitä aikuisiakin kiinnostivat eniten hassun näköiset silkkikanat ja lampaiden keritsiminen, joka tosin tehtiin ”saksimalla”. Hyvin se onnistui niinkin.
Ja totta kai, pellon täydeltä oli traktoreita ja monenlaisia työkoneita, aivan valtava metallista, puusta ja kankaasta tehty itsesitova, joka pellolla oli aikanaan pyöräytellyt valmiiksi sidottuja lyhteitä kuhilailla kuivattaviksi. Ja junanveturin kokoinen venäläinen aggregaatti, josta valtavasta koosta huolimatta ei kovin paljon sähkövoimaa saanut. Mutta aika hellyttävä oli myös tuo valtava traktori, jolla oli takatelineellä ”vasikkansa”, pieni punainen traktori.
Kaupungin kautta kotiin ajettiin, kassissa arpajaisvoittoja, omenoita, ja tällä kertaa Lemin punasta pottua, kun kirjavaa ei ollut…