Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Alle kymmenen hengen riskiryhmä päätti terveydekseen ulkoilla loppiaisena. Ei tällä porukalla ihan pyllymäkeen pitkiä pellavia taikomaan tohtinut, olihan keski-ikämme noin 78 vuotta, mutta ehkäpä taioimme parempaa vuotta niin luonnolle, linnuille kuin ihmisillekin.
Perinteisellä Hyrkkälän marttojen talvilintulaskentaretkellä oli todellakin harvinaisen iäkästä porukkaa, vanhin oli juuri eilen täyttänyt 88 vuotta, eikä yksikään tällä reissulla ollut alle 70.
Edellisenä päivänä metsäautotietä oli kelkalla pohjustettu paremmin kuljettavaksi, mutta retkipäivänä huomattiin jonkun ajaneen sen ehkäpä traktorin takalevyllä, mikäpä oli kulkiessa.
Näinä aikoina tapaamiset ovat sen verran harvassa, että juttu luisti, menneitä reissuja muisteltiin, ja retkikummina itsekin hämmästyin kun tajusin, että tämä reitti on ollut kuljettavana jo parikymmentä vuotta. Eiköhän vaan martat tulleet mukaan jo melko alussa! Välillä mukana on ollut lapsia ja lastenlapsiakin.
On nähty harvinaisia tikkoja, ilveksen ja majavan jälkiä, ja viime vuosina on kahviteltu nuotiotulilla laavulla. Nytkin paistettiin makkaraatasattiin kuuma glögi.
Raikas talvisää piti huolen välimatkoista, joten herkässä olleet hymyt voitiin näyttää ilman maskeja.
Kuun vaihteessa on BirdLifen pihabongaustapahtuma (30-31.1.), joka menneinä vuosina on myös marttojen ohjelmaan kuulunut mahtavine kahvitteluineen aina kyseisen talon emännän tarjoamana, mutta tänä vuonna sellaista ei järjestetä ainakaan sisätilavierailuineen.
Mennään turvallisesti kuukausi kerrallaan, ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Mahtaako muuten muilla kylillä olla saman ikäistä porukkaa, joka tuosta vain heittää 3,5 km:n mäkisen reitin ihan vapaaehtoisesti, säässä kuin säässä?