Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Ensimmäiset hellepäivät on koettu, toiset ovat menneet aivan sekaisin ihastuksissaan, ja toiset hikoilleet tuskissaan.
Helatorstain helle tuli monelle vapaapäiväläiselle hyvään aikaan, ja sen huomasi kyllä tien päällä. Liikennettä oli todella paljon, terassit täynnä niin kaupungeissa kuin pikkukylissäkin, ei tietoakaan turvaväleista eikä usein edes maskeista.
Iltapäivän mittaisella kierroksella Mäntyperän eukko laski pyöräilijöitä ja moottoripyöriä, vain vastaantulevia, ja aika paljon kahdella pyörällä menijöitä olikin, polkijoita 48 ja kaasuttelijoita 37! Halvimmat bensat löytyivät Ristiinan risteyksestä, joten siellä tankattiin, kalleimmat olivatkin sitten Mikkelissä (ja tietenkin Savitaipaleella).
Kirkonvarkauden kioski sillan kupeessa on joka kevään mieleinen kahvipaikka. Vaikka sielläkin oli vaikea autoa parkkiin sovittaa, niin paikalla leivotut tuoreet korvapuustit kutsuivat pysähtymään. Siinä kahvitellessa saattoi katsella tummennetun ikkunan takana taikinaa kaulivaa neitosta, seuraava pellillinen oli kohta menossa uuniin.
Mikkeli oli eukon toiveissa, sillä siellä vanhalla hautausmaalla on vanha risti, jossa muistolaatta omalle esiäidille. Iida-Maria Wahlström on aikanaan antanut suvulleni suomennetun sukunimen, jota suurelle mielihyvällä kannan. Pienen pinkin pelargonin laitoin merkiksi, että vieläkin muistamme ihmistä, jota emme tietenkään ole koskaan nähneetkään.
Vanhat hautausmaat ovet muutenkin mielenkiintoisia, niin paljon ruotisn- ja venäjänkielistä tekstiä ruostuneissa risteissä, kallistuneissa ja sammaleisissa kivissä, niin valtavia kuusia on kasvanut hautojen ylle. Jotkut kuuset aivan työntävät muistokiviä pois tieltään.
Mikkelin laitamalla on muuten harvinaisen ilmavaa ja avaraa kerrostaloaluetta, piha- ja puistoalueita, suuria puita ja kumpareita talojen välissä. Minäkin voisin muuttaa kaupunkiin,jossa näyttää tuollaiselta! Helteessä ajeltiin kuitenkin eteenpäin, Otavasta Vihantasalmelle päin. Ja maisemia ihaileva eukko sekosi tapansa mukaan niin ilmansuunnissa kuin kartanlukijan hommissakin, kunnes pysähdyttiin Vihantasalmen huoltsikalle erittäin sekavan liittymän kautta.
Se on oiva ruokapaikka, siisti, edullinen ja maittavat, mahtavat annokset! Jälkiruokakahvit oli jötettävä seuraavaan iki-ihanaan paikkaa, Miekkakosken kioskille, jossa saa myös kotitekoisia leivonnaisia.
Tuuli vain oli yltynyt jo niin hurjaksi, että pehmeä unelmatorttu oli karata lusikasta lokkien nokkaan! Tien toisella puolen lokki hautoi vihertäviä muniaan, ja poistui pesältä vain hetkeksi reissajan kulkiessa vihingossa liian läheltä…
Mäntyharjun maisemat olivat yllättävän hiljaiset, kun Salmelan pihamaillakaan ei näkynyt liikettä. No kelpaa ne aurinkoiset maisemat siellä ilman tungoksiakin, mutta pysähtymättä tällä kertaa ohi mentiin. Nyt ei enää maittanut kahvikaan, eikä mahaan olisi mahtunut muruakaan, joten hiukan vain pysähdyttiin Kiesilän Kievarin kohdalla laineitten laulua kuuntelemaan ja rauhoituttiin niiden myötä viettämään koti-iltaa.
