Savitaipaleen Seudun Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä Luonnonkukkien päivän retki Kaulion kylälle oli jälleen yleisömenestys. Kylän uimarannan tietämille Lennuksen rantaan tehty retki houkutti tälläkin kertaa reilut viisikymmentä kasveista kiinnostunutta Seppo Vuokon ympärille.
Seppo Vuokko opasti luonnonkuikista kiinnostuneita Lennuksella sunnuntaina. Kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta.
Monipuolisessa maastossa saatiin tietämystä puista ja pensaista; koiranheisi oli vielä hiukan kukassa, korpipaatsama parhaimmillaan, pajuista opittiin erottamaan monia eri lajeja mustuvasta pajusta kauniiseen kiiltopajuun – siihen, joka pimeällä auton valoissa näyttää ne valkeat lehtien alapinnat. Oli lehtikuusta ja halavaa, ja suurten haapojen juurella meitä opastettiin katselemaan mahdollisia liito-oravan jälkiä.
Haavoista katseltiin, näkyisikö merkkejä liito-oravista.
Rehevälle niitylle tultaessa lapsilla oli jo isot kukkakimput, toisilla sievästi kädessä, ja nuorella miehellä, muutaman vuoden ikäisellä, kainalossa kuin kauralyhde. Niityllä kukki valtavina sinisinä mattoina metsäkurjenpolvi, kohosipa sieltä koiranheinän keskeltä mesiangervokin, vanha rohtokasvi, jonka siitepölyä on löydetty jopa vanhoista haudoista. Oli niittynätkelmää ja huopaohdaketta, oli vaikka mitä, ja kaikista saatiin kuulla mielenkiintoisia tarinoita.
Ranta- ja vesikasvit tulivat tutuiksi matkalla pitkää siltapolkua pitkin pieneen saareen, jossa on kylän uimaranta. Kysyjälle Seppo Vuokko vastasi, että nämähän ovat helppoja, melkein kaikki vesirajassa kasvavat ovat joko ranta- tai vesialkuisia: siis rantaminttu, rantaluikka, rantatädyke.
Tiira kirkui huolekkaana, ja sorsa väistyi pesältään, mutta sen sen suuremmin häiritsemättä lapset pulahtivat uimaan, ja aikuiset alkoivat paistaa makkaraa. Sihteeri Mervi Helenius oli tuonut mukanaan isot kantamukset makkaraa ja mehua, ja kaikin puolin onnistunut retki päätettiinkin mukavaan ja makoisaan jutusteluhetkeen nuotiolla.
SIRKKA-LIISA VAALIVIRTA