Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaaivirta
Savitaipaleen kotiseutuväki kokoontui Hakamäelle muistelemaan edesmennyttä kotiseutuneuvos Pertti Jurvasta.
Savitaipaleen Hakamäellä vieno tuuli liehutti sunnuntaina siniristilippua Museotuvan pihapiirissä, taivaalla aurinko lupaili hellelukemia ja keskellä kaiken Eila Kajanus-Jurvanen tervehti muistelemaan tulleita ystäviä ja tuttuja. Mukanaan hänellä oli tuoreet nimikkohenkilöt Charlotta Erja Ruohio ja Taneli Petteri Eteläpää.
Osa vieraista istui jo pitkillä penkeillä näyttämön edessä varjopaikkoja varailemassa, ja pihatelttojen alle kahviherkkujaan järjesteli Päivi Pihamo pitopalvelustaan. Kahvillahan tilaisuus sitten aloitettiinkin.
Kun kotiseutuneuvos Pertti Jurvanen on ollut monipuolisesti mukana koko kunnan kaikenlaisessa kehityksessä, jo kaiken luetteleminen on mahdotonta. Jo opettaja-aikoinaan hän on silloisen vaimonsa Eiran kanssa osallistunut moneen ja ideoita suorastaan pursuvana ihmisenä on vaikea löytää asiaa, johon ei olisi vaikuttanut ja alulle pannut. Puheissa mainittiin niin kyläkirjat (17 kpl) kuin kansanrunous Europaeuksineen ja Lönrooteineen, kaikille vieläkin rakas Vipunen, Yhteissanomat, joka lopulta kehityksen myötä siistittiin samankaltaiseksi muiden pienten (ja suurten ) lehtien kanssa.
Ensimmäinen muistoni Pertistä on oman isäni kertoma… hän olisi halunnut pyrkiä Yhteissanomien päätoimittajaksi Pertin jälkeen, mutta tuttuna ihmisenä tämä oli vastannut ”Älä hae, palkka on pieni, ja siulle on iso perhe elätettävänä”. Isä jatkoi vapaana kirjoittajana.
Varsinainen juhla koostui nimikkohenkilöitten ohjelmalla , ex-Charlotta Terttu Kultanen lauloi ex-tanelinsa Heikki Hytin säestyksellä, ex-Taneli Ari Lindqvist juonsi, hänen Charlottansa Kaarina Lindqvist johti Soukkakvartettia, jotka vähäisellä harjoitusajalla olivat opetelleet muutamia Pertin lempilauluja. Näistä Eila Kajanus-Jurvanen kiitospuheessaan kertoi, että Paimenpojan Pertti oli esittänyt Seminaarin pääsykokeessa, Annin laulu tuli äidin nimestä, ja Saimaanrannan laulu oli viimeisin, mitä Pertti lauloi.
Runottaret lausuivat Kanteletarta, ja lopuksi Aivan upean Eino Leinon runon, hieno päätös esitykselle!
Joskus sattuu sitäkin, että varsinaisen puheen kirjoittanut henkilö ei paikalle pääsekään, mutta tämäkin sujuu ex-Tanelilta: Pentti Pylkkö luki Antti Vanhasen valmistaman puheen. Tätäkin kuunnellessa Mäntyperän eukko ihmetteli miten monessa muisteltava suurmiehemme onkaan mukana ollut. Elämäkerran kirjoittajalla ei ainakaan tule aiheita puuttumaan!
Luumäeltä toi terveisiä kotiseutuneuvos Pekka Siiropää, ja jälleen uutta ihmeteltävää saatiin kuulla.
Pilvet kuljeskelivat hiljalleen taivaalla ja soivat muisteluvieraille hetken helpotusta helteessä, kuva 0304, sinisessä mekossa Maire Taalikainen, joka päätti juhlan kauniisti ja arvokkaasti laulamalla psalmin ”Ihminen on kuin ruoho…, hänen edessään istuvat Hytti ja Kultanen, ja takana keskellä juhlan emäntä Eila Kajanus-Jurvanen.
Hakamäelle oli myös järjestetty muistohuone Pertille kuva 0310 tähänkin kuvaan mahtuu huoneesta ulos tuleva ensimmäinen Charlotta Mirja Loisa, ja kuvan oikeassa laidassa kotiseutuyhdistyksen varsinainen puuhamies ex-Taneli Ismo Hölsä.
Seinänvierustat täynnä kirjoja, viirejä, tauluja (Perttihän osallistui useisiin näyttelyihin, piti Mäntyperällälkin oman näyttelyn,jossa kävijöitä 285, Mukana oli lasiteoksin Outi Ramula.). Upea kansallispuku, tummansininen ja varmasti helteillä kuuma oli näytteillä samoin pieni punainen haitari, jolla viimeisinä vuosina soitettiin monissa tapaamisissa niitä ihania ”Ei ku ”-kappaleita.
Omat muistoni olin kirjoittanut paperille kuvitellen, että kahvipöydässä keskustellaan vapaamuotoisesti muistellen, mutta paperista lukien nekin tuli jossain välissä luettua. Viimeiset rivit tulkoot tähän:
”Kotiseutuyhdistyksen myötä mieleen on piirtynyt upea kansallispukuinen ryhdikäs mies, mainoa puhuja, kaikkitietävä ja rauhallinen. Semmoinen vaka-vanha Väinämöinen. Pitkä aika on siitä, kun istuimme Vanhan pappilan portailla lehtikuvaa varten näyttelyn avajaisissa tai ripustajaisissa. Silloin tutustuin ensi kertaa Sinuun Eila. Kaikki nämä vuodet olen ihaillut ja ihmetellyt tarmoasi, jaksamista ja taitoa pitää langat käsissäsi. Suurella kunnioituksella teitä molempia ajatellen…ja kaikkea hyvää koko perheelle. Mäntyperän eukko, Sirkka-Liisa”