Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaaivirta
Liekö ollut enteellinen päätös aamulla 14.9., kun lämmitimme ennen lähtöä Hermanni-mökin hyvän saunan, ja ja nautimme siitä oikein pitkän kaavan mukaan! Eilinen myrsky on viilentänyt sään, on yhä pilvistä ja plusasteita vain 4!
Mökin pihaan on pöllähtänyt västäräkkien ja peippojen lisäksi satoja rastaita. Saunaa siivotessani löydän lattialta lasinpalasen, kiikutan sen kiireesti kaverin katsottavaksi, hyvä ettei tallattu – vaikka eipä tuo olisikaan haitannut, kiiltävä kappale osottautuu piilolinssiksi! On sitä joku varmaan sitkeesti etsinytkin…
Kohta ajelemme jo vitostietä uusia nopeustarkkailutolppia ihmetellen, ja tulemme jo poronhoitoalueelle. Yle-Kajaani haastattelee nuorta pariskuntaa, heidän esikoisensa oli tulla tupsahtanut olohuoneeseen, ja ensisynnyttäjä sekä koiraa ulkoiluttamassa ollut isäkokelas olivat olleet aikalailla sormi suussa, kunnes ensiapu tuli paikalle. Haastattelun ajan pikaisesti syntynyt pikkuinen kitisi vanhempien sylissä – oliko hällä jo taas kiire jonnekin!
Olen koko matkan tarkkaillut polttoaineiden hintoja, ja Ämmänsaaressa St-ykköset tarjosivat halvimmat hinnat, 1,674, tottakai tankkaamme! Sitten onkin aika etsiä jo puolen päivän kahvipaikkaa. Kotona ystäväni Hilja oli laittanut taskuuni kahvirahan, halusi, että juomme ”yhdessä” synttärikahvit , ja päätimme juoda Hiljan kahvit Hiljaisen kansan niittykahvilassa.
Se onkin onneksi auki melko viimeisiä aikoja tänä kesänä, jo muutaman päivän päästä turvetukkaiset hiljaiset saavat talvivaatteet ylle, ja letunpaisto loppuu. Ensi kesäksi on juuri valmistunut uusi grillitila, kolmella makkaranpaistimella varustettuna. Mutta oi, miten lettukahvit taas maistuivatkaan, kiitos Hilja!
Iltapäivä ajellaankin sitten hurjia metsätuhoja ihmetellen, lienevätkö uusia, vai olisiko osa juhannuksen aikaisia. Hiukan sinistä pilkottaa pilvien lomasta, ja lämpötila on noussut +7. Kuusamossa huomaan vielä halvemmat bensan hinnat, mutta miten sitä täyteen tankkiin… sen sijaan itsemme päätämme tankata S-kaupan Cafe-Kaisassa jauhelihakeitolla.
Valtavia katutöitä täällä on tehty, kyllä on upean avaraa ja kaunista. Ihmettelen tosin kadunvarren pysäköintipaikkoja, jotka ovat aavistuksen katutasoa ylempänä, mitenhän se auraus sujuu? Kunhan jouluvalot syttyvät, tätä paikkaa voi moni luulla jo joulupukinmaaksi, niin on mahtavat katujen yli ripustetut valoverhot!
Rukalla pistäännymme pikaisesti sen ahdistavan tiheästi rakennettuun keskustaan, jossa pieni kahvipaikka sentään sinnittelee kerroshotellien puristuksissa.Vaikka Valtavaara houkuttaakin, ajelemme silti kohti Sallaa, josta alkaa jo kuumeinen mökin etsintä. Punaisia koivuja tienvarrella on, mutta mökkiä ei löydy.
Lopulta soitetaan Kemijärvelle Lohelaan, jossa kauan sitten oltiin pienessä punaisessa mökissä, iloisesti palvelevan emännän huostassa. Hän toi meille oman radionsa, ja kävi usein kysymässä onko kaikki hyvin… No täältä meille luvattiin mökki 85 eurolla, mutta kun ehdimme paikalle meille olikin puukattu ”parempi” mökki hintaan 135 euroa. Sekavat selitykset kuunneltuaan kaveri starttasi auton, ajamme Kemijärven Campingin portista sisään.
Sieltä saamme heti pikku mökin, leikkimökin,
johon reipas omistaja/hoitaja kipaisi kiireesti vaihtamassa lampun, ja viidellä kympillä nukumme hyvin lavereilla, joihin matkavuoteemme auki rullaan.
Näitä pikkumökkejä on vain kaksi, ja toiseen oli majoittunut nuori nainen koiransa kanssa. Kertoi tulleensa Rovaniemeltä, jonne oli juuttunut lumisateen takia. Aikamme juteltuamme huomasimme, että olimme molemmat syntyneet syyskuussa samana päivänä! Aika hauska sattuma.
Huoltorakennuksen keittiössä lämmitän pakastetut eväspitsat, ja keitän kahvit pannulla, jossa kahva on hiukan irronnut lasipannun kyljestä… Taivaalla seilaa pilviä, joista odotan jo lunta!
Vähän ennen nukahtanista kaveri tuumaa: onneksi tuli tänäänkin sentään saunottua…