Aamuna muutamana kissa istui pihamaalla ja ihmetteli oksan käkkyrää edessään. Koppasi vähän käpälällään ja oksa kiepahti kerälle – voi juutas, sehän on käärme!
Taivas varjele, sehän on käärme!
Kiireesti hain kameran ja seurasin pitkän tovin rantakäärmeen pitkää matkaa hellettä pakoon pihan poikki rantamaisemiin- Ei tuohon kissa enää koskenut, mutta seurasipa koko matkan.
Kissa ei päästänyt käärmettä silmistään.
Vaikka Mäntyperällä rantakäärmeitä näkeekin joka kesä, yleisesti ottaen se on kovasti harvinaistunut. Sehän munii munansa komposteihin ja lantatunkioihin, eikä niitä juurikaan enää ole käärmeen ulottuvilla.
Rantakäärme on mainion uimari, vaaraton ja syö kalojen lisäksi myyriä ja sammakoita. Sen tuntee helposti eroon kyystä, sillä sen niskassa on selvät keltaiset täplät.
SIRKKA-LIISA VAALIVIRTA
Rantakäärmeen tuntee niskan keltaisista täplistä. Kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta.