Lemin koulukeskuksessa juhlittiin perjantaina rakennuksen ja Lemin oman yläkoulun 30 vuoden rajapyykkiä.
30-vuotiaan koulun nykyiset oppilaat opettajineen olivat nähneet paljon vaivaa opinahjonsa vuosijuhlan eteen. Oli harjoiteltu kuvaelmia, tansseja ja lauluja, piirretty, kirjoitettu ja tehty videoesityksiä. Koulussa aiemmin opiskelleilleita oli pyydetty videotervehdyjksiä.
Koulun digiloikkaa kuvaavassa esityksessä muistutettiin mieliin, mistä 1990-luvulla lähdettiin: opettajienhuoneessa oli toki tietokone opettajien yhteisessä käytössä, mutta luokassa teknologian huippua olivat piirtoheittimet. Yhteyttä vanhempiin pidettiin reissuvihkolla, tai sitten lankapuhelimella.
Uuden vuosituhannen myötä yhteydenpitoon tulivat Wilma ja sähköposti. Pöytätietokoneita seurasivat kannettavat tietokoneet, ja nekin vaihtuivat sitten pädeihin sovelluksineen. Digiopetus on jokapäiväistä, ja se on saanut sijaa eri oppiaineissa musiikkia myöten.
Mutta välitunnilla pelataan jalkapalloa, hypätään narua ja leikitään kirkonrottaa – ihan kuin 1990-luvulla.
”Hyvä mäkilähtö elämään”, kiitti koulun entinen oppilas Jyrki Salmi opinahjoaan videotervehdyksessään. Hän nosti hattua Lemin kunnan päättäjille, jotka rakennuttivat koulun syvän laman vuosina. Monia mahdollisuuksia avanneeseen kouluunsa olivat tyytyväisiä muutkin videotervehtijät, oli heistä sittemmin tullut muusikkoja, ammattiopettajia tai vaiikapa kauppiaita.
Koulukeskuksessa on peruskoulunsa saanut päätökseen jo yli tuhat koululaista. Juhla todisti, että 2020-luvulla jatkuu sama hyvä meininki, koulu tarjoaa edelleen hyviä mäkilähtöjä elämään.
Juhlassa kuviteltiin myös Lemin koulukeskusta vuonna 2052. Kuudesluokkalaiset olivat koonneet kakkosluokkalaisten ideat videolle.
Koulun pihalle oli ideoitu uima-altaita, vaijeriliukuja ja trampoliinialueita – ja tietenkin välitunnit olivat pitkiä.
Miten mahtavat kuvitelmat toteutua, sitä ei voi tietää. Mutta se todettiin, että 30-vuotias koulukeskus on kestänyt hyvin aikaa. Rehtori Anne Rouskun mukaan vierailijat edelleen ihastelevat ”uutta” koulua. Koulusta ja sen perustamisesta puhuttiin enemmänkin henkilökunnan ja kutsuvieraiden kahvitilaisuudessa.
Eläkkeellä oleva hallintojohtaja Markku Peutere muisteli, kuinka hän ja kunnanjohtaja Simo Luukkanen olivat Helsingissä etsimässä kuntaan lääkäreitä, ja samalla reissulla poikkesivat ex tempore työvoimaministeriöön. Lääkäreitä ei löytynyt, mutta kunta sai kolmen päivän päästä 826.000 markkaa koulukeskuksen liikuntasalin rakentamiseen.
Liikuntasalia rakennettaessa kaikki tehtiin uusimman tiedon mukaan: joustavaa lattiaa ei ollut missään muualla Suomessa, ja kunnaninsinööri Hannu Vesala olisi halunnut lähteä Saksaan sellaista katsomaan. Lupaa virkamatkaan ei tullut, mutta sen sijaan koko suunnitteluryhmä matkusti Ruotsiin katsomaan yhdysvaltalaista liikkuvaa katsomojärjestelmää. Molemmat kouluun hankittiin, ja ovat kunnossa edelleen.
Koulua suunniteltaessa haluttiin kuulla käyttäjiä, mikä kasvatti suunnittelutyöryhmää.
– Hyvä, kun yhteen huoneeseen mahduimme. Joskus kokouksissa käytettiin kiivastakin kieltä, muisteli koulun pääsuunnittelija, arkkitehti Jaakko Merenmies.
Kokouksia oli useita, joten arkkitehdillekin kertyi 91 matkaa Mikkelistä Lemille suunnitteluprosessin aikana.
Kaikkeen hyvään ei kunnalla ollut varaa, vaan alkuperäisiä suunnitelmia piti joissain kohdissa supistaa. Muun muassa yläkoulun käytävää kavennettiin, että kustannukset eivät karkaisi. Toisaalta suunnitelmissa säilyivät monet ”ei-pakolliset” yksityiskohdat, kuten esimerkiksi alakoulun pyöreä pihakiveys keskellä olevine puineen ja kaarevine katoksineen.
– Jotain tuo katoskin maksoi, arkkitehti tuumasi kiertokäynnillä.
Koulu maksoi noin 33 miljoonaa, mikä oli viisi miljoonaa vähemmän kuin mihin oli varauduttu. Kustannuksia osaltaan pienensi rakentamisen loppusuoralla käynyt LVI-urakoitsijan konkurssi: korvaajiksi löytyneet paikalliset urakoitsijat tekivät työn loppuun edullisemmin.
Koulukeskus on ollut työpaikka kymmenille opettajille – jonkin aikaa myös Kuukanniemen koulun opettajille, kun Kuukanniemeen rakennettiin uutta koulua käyttökieltoon joutuneen ja puretun tilalle. Opettajien lukumäärää on vähentänyt se, että vaihtuvuus opettajakunnassa on ollut pientä.
Nykyisistä opettajista ”alkuperäisiä” on vielä kaksi: ruotsin, saksan ja uskonnon opettaja Pekka Stenberg ja erityisopettaja Liisamaija Lehkonen – jälkimmäinen tosin oli ensimmäisen virkavuotensa äitiyslomalla. Moni muu on viihtynyt 20 talossa vuotta tai enemmän.
Kun on opettanut samassa koulussa kolme vuosikymmentä, oppilaiden sukupolvi on ehtinyt hyvin vaihtua.
– Kun kysyin oppilailtani, kuinka monen vanhempi on käynyt tätä koulua, yhdeksän kättä nousi, Liisamaija Lehkonen kertoi.
Koulukeskus on paljon muutakin kuin koulu: se on opinto- ja harrastustiila myös aikuisille, konserttipaikka ja kokouspaikka. Ja muistomerkki Lemin peruskoulun itsenäistymiselle 30 vuotta sitten, iso ylpeyden aihe edelleenkin.
”Tämäkö on kaikki meidän!” lemiläiset ihastelivat 30 vuotta sitten päästyään tutustumaan upouuteen rakennukseen. Koulu oli kunnan iso ponnistus aikana, jolloin valtakunnassa oli lama mutta Lemillä elettiin kiivasta kasvun ja kehittymisen aikaa.
